Pimeydestä valoon!

Nimimerkki: Christabell89

Kaikki mitä olen saanut elämässä, olen kiitollinen siitä joka hetki.

Sillä tarinani alkaa vuodesta 2004, kun menetin rakkaan isosiskoni aivokasvaimelle. Olin silloin 15-vuotias ja hän oli vain 19-vuotias, juuri heroiinista eroon päässyt ja äidiksi tullut nuori nainen. Silloin mun kaman käyttö lähti käsistä! Spiidiä suoneen kaksin käsin ja narua kaulaan… Silloin mun isoveli oli vielä mun tuki ja turva. Sekin meni ja tappoi itsensä heroiinilla vuonna 2008.

Yli 10 vuotta pidin kaikkea paskaa sisälläni, raiskaukset ym. Sitten kaksi vuotta sitten menin Katkolle, jossa tapasin nykyisen aviomieheni. Hänelle sain avauduttua kaikesta mikä oli painanut mieltä jo kauan… niin kauan että yritin noina aikoina tappaa itseni about 20 kertaa… Onneni on etten onnistunut aikeissani..