Raaka, syvällinen, todellinen, luonteen ja psyykkeen hidas tuho

Nimimerkki: X3

Siitä asti kun ihminen alkaa muistaa lapsuuttaan että mihin suuntaan oma luonne suuntasi. Oliko ujo ja hiljainen neutraali yksilö, vai joko täysin introvertti tai extrovertti. Tai tietoisuus ja luonne, mikä pystyi olemaan vähän kaikkea, mutta ei silti ketään sen erityisempi.

Tässä haluan siis kait pukea sanoiksi persoonaa jota hyvin monet ovat, mutta monet niin täysin eritavalla. Oma luonteeni oli siitä asti kun muistan, kun vaihtelin kouluja paljon ala-asteella, niin nopeasti minusta tuli se että tajusin että saa huomiota ja valtaa jos valitsee roolin joka ei muka pelkää ja on valmis viemään reissuvihkon kotiin missä kerrottiin että oli taas pikku taaperoina tapellut tai joutunut jostain pulaan. Luonne siis lapsesta asti alkoi himota adrenaliinia tavalla tai toisella, se johti erilaisten harrastuksien etsimiseen, mutta mikään ei oikein ikinä sopinut.

Selväksi tuli nuorena että on kait monimutkainen taidepersoona, koska siihen erilaisiin vaihtoehtoihin olin kiinnostunut. Rumpujen soitosta tuli lupaava harrastus, piirtäminen sekä kuvataide taidot olivat huomattavasti kehittyneemmät kuin muilla 3-4-luokkalaisilla. Voitin siis usean Espoon koulun 3-4-luokkalaisten piirustuskilpailun, työllä mitä oli piirtänyt neuroottisen tarkasti 2-3 viikon ajan. Muiden työt näyttivät mielestäni joltain eskarilaisten sohelluksista, pientä ylimielisyyttä myös liittyy tämän persoonan tarinaan. Harrastuksiin tuli pyöräily, ei siis mikään jopolla pyöriminen vaan maasto/dirt pyöräily jolla pystyi ruokkia edelleen noussutta adrenaliiniriippuvuutta, se oli mahtavaa, siinä oli mukana pientä tulisuutta sekä kasvatti hyvää omatuntoa, sekä edelleen oli se persoona koulussa joka ei jäänyt keltään huomaamatta.

Tähän väliin tiivistys että kaikkeen tähän sisältyy keskimmäisen lapsen kliseinen ’oireyhtymä’, sekä alkoholismin syvät geenit. Nuorena teini-iän alussa tietenkin kuvioihin tuli alkoholi, sekä kaveri porukat jossa jokainen halusi olla ikäänsä vanhempi. Hiljalleen käärmeisesti tämä adrenaliinikoukku siis siirtyi päihteisiin sekä väkivalta että eri teiniporukoiden kukkoilut, teot jäi useasti puheiksi, mutta jos oli seissyt sanojensa takana niin siitä seurasi valtaa mikä saattoi nousta hieman päähän jos sai
arvostusta vanhemmilta sekä ei näyttänyt pelkoa, vaikka vielä tuossa vaiheessa pystyi luokitella eri porukoita vielä lapsiksi.

Päihteinä hallitsivat tässä vaiheessa kannabis ja alkoholi, kannabiksen poltto oli kallis harrastus joten kun siihen rakastuin niin mukana tuli tarve olla muita askeleen edellä. Joten siitä alkoi tavara rahaksi sekä omat poltot ilmaiseksi tapa, sekä egon ja maineen keräys siinä harrastuksessa. Taas uusi adrenaliinikoukku, siitä tuli elämäntapa, nuorena alkanut ’työura’.

Tiesikö vielä silloin että tuo kaikki oli jatkuvaa psyykkeen ja mielen rassausta. Kaveriporukat vaihteli, ihmiset ympärillä, lähinnä meni sen mukana missä menee jännitys sekä pystyy itse vaikuttaa asioihin, noin tässä vaiheessa vuodet olivat pyörineet sumussa ympärillä ja sitten tuli ikää täyteen numero 18. Sitä ei ollut itselleen myöntänyt eikä ollut pystynyt sanoa ääneen silloisen tyttöystävän takia, että alkoholi ja savun poltto ei enään riitä kun halusi päästä baariin. Varaa oli juhlia sillä oli oppinut tienaamaan ikäisekseen suht paljon omilla tavoillaan. Baariin piti päästä juhlimaan, ei nuokkumaan tylsistyneenä budin sumussa.

No, sitten kuviot mullistuivat, Ekstaasi, kaikki mitä oli aina halunnut olla sai itsestään irti maagisen nappulan jälkeen. Asiat muuttuivat hyvin paljon nopeasti, dramaattisesti, järjettömästi. Sitten täytyi päästä uusien kuvioiden ytimeen joten kaikki bilehuumeet tulivat vauhdilla käyttöön, varaa oli kiskoa kunnolla aina heti kun viikonloppu alkoi.

Kaikki muuttuivat elämässä paljon, sekä sen ajan huonot kokemukset ja onnettomuudet alkoivat nostattaa tunteita mitä tiesin että kuoreni alla oli hyvin pitkään ollut, masennus, ahdistus. Kaman käytön aikarajat loppuivat, joten äkkiä siitä tuli perusnarkkausta ja häsläystä kaiken draaman ohella. Amfetamiini + piikki, koukku oli lukittu eikä ajalla tai päivällä ollut väliä, lakka, mdma, eri kemikaalit, lääkkeet, bentsot, pillerikoukku, näillä pystyi tasapainottamaan toinen toistaan ja vauhti radat alkoivat päätyä psykoottisiin sekoiluihin.

19v ja heräsin teho-osastolta, letkuja jokaisessa reiässä, kaikki mahdollinen elintoimintojen lakkaamisen jälkeiset toimet oli tehty, en pystynyt puhua, putki kurkussa, olo tai tila, olotila, en uskonut todeksi, harhaisesti näen isolla tekstin TEHO-OSASTO. Oli noin parista minuutista kiinni etten kuollut, mitä toisaalta yritin, olin sotkenut minun ja tyttöystävän asuntomme verelläni ympäriinsä ja verta valui pitkin lattiaa, siihen, kaikki omasta toimesta. Tähän ei enään muuta lisättävää kuin että tuo oli ensimmäinen ja pahoin tapaus kun rääkkäsin itseni elottomaksi, toisella kertaa kaverit olivat elvyttäneet, kolmannella kerralla sähköllä sairaalassa.

Nyt olen 23v. Kuivilla muusta paitsi lääkkeistä, alkoholista, satunnaista pilvenpolttoa. Sekä tämän tekstin myönnän kirjoittaneeni AD/HD-lääke metyylifenidaatin alaisena.