Raha ja alkoholi

Nimimerkki: Minä

43 vuotias mies. Tässä tarinassa ei käydä läpi lapsuudenhistoriaa. Noin 20-vuotiaasta nelikymppiseksi.

Nuorena miehenalkuna se alkoi. Kaupungin valot ja naiset. Pakko oli päästä sykkeeseen. Ja sinne menin. Oltiin kuninkaita. Komea nuoren miehen ulkonäkö veti puolensa naisia ja
tottakai huumaannuin. Piti olla sitä ja tätä. Joka viikonloppu. Ihan joka viikonloppu.

Palkka tuli ja palkka meni. Sitä aatteli, että seuraavassa tilissä tulee lisää. Mitään kontrollia ei ollut rahan käytön suhteen eikä viihteelle pääsyn suhteen. Velat kasvoivat. Toki matkan varrelle sattui ihmissuhteita jolloin kulutus hieman väheni. Mutta nämä päättyivät milloin päättyivät ja sama ralli uudestaan.

Työssä olen käynyt liki aina. Joskus hyväpalkkaisessa ja joskus huonopalkkaisessa. Mielihalut ovat aina määränneet tieni. Niin hyvään kuin suohonkin. Ja sinne suohon on rahani aina menneet. Josta lopputuloksena on ollut todella isot ulosottovelat.

Kertaalleen joskus 2006-2007 pääsin eroon ensimmäisistä ulosotoista. Silloin ostin moottoripyörän ja oli taas naista ja lyhyitä suhteita. Ne päättyi pääsääntöisesti siihen, että petin ja tulin jätetyksi. Mitäpä siitä seurasi? Ei tarvitse arvata. Lähti lapasesta. Jne jne. Ei tähän tarvitse kertoa jokaista yksityiskohtaa.

Lopputulema oli se, että entistä enemmän korviaan myöten veloissa. Jossain vaiheessa tajusin, että nyt on kurssin muututtava.

Alkoholinkäyttö on vieläkin minulle ongelma. Nykytyöni on täydellistä, mutta jäljelle jäänyt paha tapa. Juoda lähes joka viikonloppu. Mutta. Sitkeällä työllä. En ole koskaan ollut nirso työn suhteen. Mielestäni aina työn tekeminen tuo mukanaan hyviä asioita. Vaikkakin huonolla palkalla, mutta se on tekemistä. Ja pitää kiinni elämässä. Ja sen myötä löysin itselleni parhaan työn mitä voi olla ja toivottavasti jään siitä eläkkeelle. Sen myötä alkoi hyviä asioita tapahtua. Nähdäkseni siksi, että töihin lähtö oli ja on aina miellyttävä asia.

Reilu puoli vuotta sittein sain viimeiset ulosottoni maksettua. Niitä oli kokonaisuutena noin sata tonnia. Ja kaikki käytetty hedonismin pirulliseen otteeseen. Jäljelle jäi vain merkinnät. Ja tällä viikolla ne merkinnätkin poistui.

Tää taitaa olla vähän poukkoileva tarina, mutta pointti on se, että kun jaksaa ja jaksaa tehdä sitä perustyötä vaikka maistus kuinka paskalta niin kyllä se palkitsee. Vieläkin minulla on alkoholiongelma. Eli kyllä se kaljakeissi vaan työviikon jälkeen hakeutuu jääkaappiini. Siitä kun pääsisi eroon niin avot. Ja se on minun seuraava tavoite. Vaikkakaan ei tuo kaljan juonti enää taloutta kaada. Tässä muutaman viime vuoden aikana minusta on tullut tarkka. Ei pihi, mutta tarkka. En elä enää yli varojeni. Ja tästä johtuen sain pistettyä hieman sukanvarteen ja ostin auton. Olen ollut myös monta vuotta autottomana. Ihan siitä syystä, että on ollut ulosotto ja viikonloppujuominen vaikka töissä käyn.

En mä tiiä saako tästä sekamelskasta mitään tolkkua. Mutta mun pointti on se, että jos/kun on itseaiheutettu elämän kaaos. Niin siitä selviää kyllä. Ihan varmasti. Vaatii se työtä ja työtä ja työtä. Kunhan ei oo nirso. Mutta tällä viikolla tosiaan puhdistui luottotiedot, olin saanut jo ulosoton loppumisen jälkeen jotain jemmaan. Niin ostin mersun. En mitään ökymersua vaan perusmersun kun tein löydön. 🙂

Nyt vielä selätettävä tämä jatkuva viikonloppu kämpillä juominen ja löydettävä tekemistä. Siihen uskon, että auto tuo helpotusta, koska minun päässäni suurin ongelma on ollut liikkuminen. Ei vaan tiiättekö jaksa kävellä tai mennä bussilla kaikkialle. Iisimpää jäädä kotiin vetää perseet. Ehkä joku löytää tästä sekavasta tarinasta itsensä. Ja jos ei niin
kyllä niillä elämän asioilla vaan on tapana järjestyä kun jossain vaiheessa itse ei edes päätä vaan jopa jääräpäisesti tekee, edes pieni haave silmäkulmassa paremmasta elämästä.

Lykka till teille kaikille elämän taistelijoille.