Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Raittiina huumeista 8v, alkoholi 2v5kk

Nimimerkki: M.H

Synnyin perheeseen, missä asui minun lisäksi kaksi isosiskoa, isä ja äiti. Perheessämme näkyi alkoholi ja perheväkivalta todella paljon. Itse aloin käyttämään alkoholia 6. luokalla ja se oli minun juttuni heti. Se vei pelon, ahdistuksen pois ja antoi minulle luvan käyttäytyä kotona opitun mallin mukaan. Mutta se ei riittänyt minulle. 8. luokalla aloin käyttämään lääkkeitä päivittäin, koska elämää en jaksanut kestää selvällä päällä.

Minulla on koko lapsuuteni ja nuoruuteni ollut koulussa hankalaa, keskittymisen ja käytöksen saralla. Ja huomasin ettei lääkkeet haisseet, pystyin käymään kouluni sekaisin. Mutta sisimmässäni toivoin, että joku huomaisi, auttaisi tai tarjoaisi apua, mutta turhaan. Olin niin ahdistunut kuin vain nuori ihminen voii olla.

16-vuotiaana aloin kokeilemaan huumeita, niistä sain itseni jälleen rauhallisemmaksi, en tuntenut pelkoa ja rikoskierre oli valmis, petokset oli pakko opetella, että sain aineita. 18-vuotiaana aloin odottamaan ensimmäistä lastani. Minä haaveilin, unelmoin, että lapseni ei tule koskaan kärsimään samasta kuin minä, halusin antaa lapselleni päihteettömän, raittiin ja turvallisen kodin. Mutta ei minusta, rikki, hajalla olevasta nuoresta äidistä, siihen ollut. Lapseni oli muutaman kuukauden vanha, kun aloin kulkemaan yksin tai puolisoni kanssa kapakoissa. Aineet, lääkkeet löysivät tieni minun luokseni. Perhe-elämämme oli kaukana rakastavaisesta perheestä. ’97 aloin odottamaan toista lastani, pelastimme liitoamme. Mutta sitä ei voinut enään pelastaa.

2000 vuoden alussa erosimme mieheni kanssa. Minulla alkoi ajat, jolloin lapseni oli isällä. Vapaus, en yrittänytkään rentoutua, olin radalla ja joka päivä kun heräsin, koin kauheaa huonoa omatunto, inhoa itseeni, vihaa. Miksi minä en voinut olla hyvä pullantuoksuinen kotiäiti, vaikka yritin olla. Kannoin, pidin kulisseja pystyssä ja toivoin, rukoilin, että joku huomaisi ja auttaisi minua. Heräsin milloin mistä, putkasta, sairaalasta. Rikosrekisteri oli jo pitkä, pahoinpitelin ihmisiä, tein petoksia, jouduin tekemään kaikkea mitä inhosin pelkäsin, vain siksi että sain lääkkeitä, aineita, alkoholia.. Kunhan sain pääni sekaisin ettei minun tavinnut ajatella. Se oli kauheaa!!

Uusi miesystävä tuli kuvioihin, aloin odottamaan lasta 2002 ja tyttö syntyi 2003, kolmas lapseni. Vannoin, rukoilin, nyt minä muutun. Mutta ei, alkoi pisin huonoin jakson. Inhosin itseäni niin paljon, että yritin itsemurhaa 6 kertaa tai 7. Olin osastoilla pitkiä jaksoja. Elämä oli tuskaa, tunnelin päästä katsomista.

2008 ero, uusi mies joka oli minulle sillä hetkellä unelma. Mieheni oli käyttäjä, rikollinen, eli minun ei tarvinnut salailla enään. Kaikki oli sallittua, rikollisuus, aineet, lääkkeet, alkoholi, petokset, kaikki mitkä maailmaan, johon kuuluu aineet, kuuluvat. Elämäni oli sekavaa, ei paljon muistikuvia. Tulin pahoinpidellyksi monta kertaa ja itse satutin samalla tavalla. Se oli helvettiä, siinä ei ollut mitään kaunista.

2012 tulin taas raskaaksi, korvaushoitoon lähete. Silloin tajusin, tämä ei voi jatkua näin, minä päätin. Hommasin pistoolin, tein itseni kanssa sopimuksen.. Minä tapan itseni tai selviän kuiville. Mutta minun sekavasta elämästä ei kärsi enään kukaan, ei yksikään lapsistani. 14.04.2012 viimeinen subutex veto, nyt testaan onko minusta tähän. Ja minusta oli! Marraskuussa syntyi ihana 4 lapseni. Olin ollut kuivilla jo 7 kuukautta.

Minä selvisin tästä, rukoilin ja rukoilen edelleen joka päivä ja olen kiitollinen selvistä päivistä ja edelleen menen päivä kerrallaan. Lapseni syntyi terveenä. Mutta minulla jäi vielä alkoholi kuvioihin, saatoin tissutella päivisinkin ja kun sain poikani hoitoon yökylään, silloin tuli esiin vanha inhottava minä. Putkat aukesi, sain pahaa aikaiseksi, se oli kauheaa, kun minulla oli vapaata.

Huhtikuun lopussa 2018 aamulla herään poika hoidossa, asuntoon tehty kotietsintä, sossut aamukahvilla. Kauheaa, miksi minä en osaa käyttäytyä. Juttelemme tuttujen työntekijöiden kanssa, viedäänkö minulta poika vai pystynkö näyttämään, että voin jättää alkoholinkin. Itken, raivoan ja rukoilen mahdollisuutta. Ja minä saan sen, alan kulkemaan päihteettömyysryhmässä viikottain, vertaistuki paras tuki.

Tänä päivänä olen ollut kuivilla 8 vuotta jotakin 4 kuukautta, alkoholitta 2 vuotta ja 4 kuukautta. Elämä on ihanaa. Sisareni, äitini, lapseni, kaikki luottavat tänä päivänä minuun. Lapsiin uskomattoman läheiset väli, minulla on jo lapsenlapsikin.

Minua auttoi lastensuojelu, vertaistuki, minä itse ja usko siihen, että selviän. Muutama päihdetyöntekijä, jotka tekevät isolla sydämellä työtä. Minä olin menettää kaiken itseni lisäksi. Nyt mennään päivä kerrallaan edelleen, nautitaan joka sekunneista, lapsista, lapsenlapsesta.

Minun neuvoni on,  että vaikka tuntuu, ettei pysty eikä kykene hakemaan apua, koittakaa sinnitellä. Me kaikki pysymme siihen, kun tarpeeksi uskotaan.

Minulla on ADHD, lukihäiriö, hahmottamishäiriö. Teksti on sekavaa, koittakaa saada selvää. Ja tänä kesänä 2020 valmistuin kokemusasiantuntijaksi, sen mainitsen vielä tässä.

Ihania päiviä kaikille ja kun tarpeeksi uskomme, me kaikki selviämme vaikka mistä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(3)

Location

Armo

13.09.2020 05:59:37

Hieno tarina! Onnea elämän tiellesi!

En ees tiiä

26.01.2021 23:35:44

Saanko kysyä miten sun läheiset eivät puuttuneet siihen, että sä joit alkoholia kutos luokalla.?  

Ex-rikollinen

05.02.2021 06:59:10

Jos perheessä on alkoholia ja väkivaltaa, läheisiä tuskin kiinnostaa.