07.01.2015 | Läheisten tarinat
Rakas mieheni, alkoholisti
Nimimerkki: Väsynyt vaimo
Olemme olleet reilu 4 vuotta yhdessä, naimisissa vajaa kaksi. Miehelläni on tytär, itselläni poika. Mieheni on alkoholisti, myöntää kyllä muttei tee mitään asian eteen. Mikään ei auta. Itse olen henkisesti niin väsynyt etten tiedä enää mitä tehdä. Mihin miehessäni aikoinaan rakastuin? En ainakaan tuohon vähättelevään, syyttelevään, riitelevään, suoraan sanottuna ilkeään ja vittumaiseen ihmiseen.
Kaikki on minun vikani. Itse on juonut sekä minun että omansa luottotiedot. Mutta koska hän on töissä, hänellä on oikeus käyttää rahansa niinkuin haluaa, eli juomiseen. Vuokrat jää maksamatta, laskut maksamatta esimerkkinä sähköt, jotka katkaistiin ja jonka laskun maksoin minä pienistä tuloista. Yritän antaa ainakin omalle lapselleni hyvän lapsuuden ja tunnen itseni epäonnistuneeksi koska en siihen kykene, alkoholistimiehen vuoksi.
Minkälaisen mallin hän antaa kasvavile lapsille? Joka viikonloppu ja vapaapäivä pitää olla humalassa, vapaat, pekkaset, pyhät, lomat, aina ollaan humalassa. Lupauksia lopettamisesta kuuluu aina putken jälkeen, koskaan ei toteudu. Lapsille annetut lupaukset ei toteudu koska niitä ei muisteta. Tämä särkee sydämeni! Eroa en haluaisi, silti mietin sitä joka päivä. Kukaan ei ansaitse tätä pahaa oloa! Olen huolissani lapsista, itsestäni ja myös miehestäni. Jatkuva ryyppäys ei voi olla hyväksi ruumille eikä sielulle, pelkään että jotain tapahtuu jos juominen ei lopu.
Kommentit
(10)
Anonyymi
01.03.2015 23:58:07
Sun tarinasi kuulostaa inhottavan tutulta. Meillä ei ole lapsia, eikä tämän asian takia tulekaan, minuthan on ilmeisesti tuomittu seksittömään loppuelämään, mikäli jaksan vielä yhdenkin päivän. Mies ei ole väkivaltainen, mutta osaa olla tosi inhottava ja kaikki on mun syytä, koska olen paskamainen ämmä enkä ymmärrä mitään. En mielestäni ole ja mulla on koko ajan vaan saatanan paska olo, kun kaikki on mukamas mun syytä ja vaikka kuinka yritän mitä vaan niin kahta kauheammin kaikki on mun vika. Haluisin auttaa, mutta mulla ei ole keinoja ja mulle vaan nauretaan päin naamaa, jos edes yritän puhua aiheesta. Aika väsynyt tähän kaikkeen...
Anonyymi
02.03.2015 00:01:35
Anteeksi, että valitan, mut kyllä te tiedätte... Sanokaa nyt saatana onko tässä enää mitään tehtävissä??? En jaksa enää!!!
Anonyymi
02.03.2015 00:22:08
Kuinka paljon täytyy sietää pilkkaa ja ivaa, kuinka paljon täytyy kuunnella sitä kuinka paska ihminen minä olen, eikä kukaan rakasta minua, koska olen vaan niin helvetin ilkeä ja paha? Olen työtön, en omasta tahdostani, vaan paikkakunnalla ei ole lan hommia, eikä asuntolainan ja muiden syiden vuoksi ole mahdollisuutta lähteä muualle. Sain alani ulkopuolelta osa-aikaisia töitä, mikä ei miehelleni sovi, koska se duuni "on perseestä" varmaan koska se ois mun duunia, eikä se vois sanoa enää että oon työtön luuseri, eikä vois käyttää työtön sanaa synonyymille, että olen paska ihminen.
Anonyymi
02.03.2015 00:53:00
Kun ekan kerran heräsin yöllä siihen, että äijä sai viinaslaakin, niin soitin ambulanssin, koska mitä helvettiä siinä voi muuta tehdä? En silloin edes tiennyt mistä on kyse, mutta näytti aika tramaattiselta
Anonyymi
02.03.2015 00:54:17
... Sain helvetilliset huudot, koska siltä meni ajokortti 3 kk:ksi
Anonyymi
11.03.2015 11:44:58
Anna itsellesi tulla ajatus, että olet jo tehnyt kaikkesi. Kukaan toinen ei voi muuttaa omaa käyttäytymistään. Kyllä se on miehestä lähdettävä. Meillä mies nyt haki apua, mutta itse olin jo niin pohjalla etten tiedä luotanko enää siihen, että hän voi muuttua. Onko enää niin paljon tunteita kaiken paskan ja haukkumisen jälkeen että jaksaako vielä yrittää. Avun hakeminen lähti siitä, että oli pitempi juomaputki ja olin tosissani lähdössä pois tästä suhteesta. Katsotaan miten käy, mutta enää en tahalleen hajoita itseäni toisen takia. Kukaan meistä ei ole ansainnut semmoista. Tzemppiä sinne! Ja hanki itsellesi apua terapian ym. tahojen kautta :)
jokunen
30.06.2015 22:06:07
Puolisoni ei ole humalassa hankala eikä ilkeä, tosin muistin ollessa poissa, jos häntä huolehtii nukkumaan lattialta, tai muuta sellaista, voi tulla tönimistä. Muuten hän on kiltti ja hyväntahtoinen. Hän juo stressiin, hän on ollut narsistin puolisona pitkään ja moni asia esti eroamasta. Häntä kohdeltiin kuin rääkättävää koiraa, öitä piti nukkua ulkona(tai valvoa, ettei lyödä esm. puukolla), tavaroita heiteltiin häntä päin, hän elätti työllään perhettään ja puolisoaan kunnes tuli lopullinen romahdus. Ei jaksanut töitä, joi. Silloin me tutustuimme. Minä näin kauniin ihmisen kaiken sen rumuuden alla. Rakastuimme, ja nyt elämme yhteistä arkea. Hän juo, mutta mielialat ovat korkealla. Viinan käyttö on vähentynyt. Paraneminen on hidasta ja joskus tulee takapakkeja, mutta toista ei voi eikä kannata syyllistää, koska hän tuntee jo valmiiksi hyvin paljon syyllisyyttä ja siksi syyllistäminen pahentaa asioita. Tieto lisää tuskaa, tuska on paskaa ja viina turruttaa. Rakastamme toisiamme, olen rakkaudesta miehelleni puoliso ja omaishoitaja, otan huomioon, siirrän asioiden sanomisen ja puhumisen parempaan hetkeen, huolehdin verenpainelääkkeet ja vitamiinit, kun hän juo, myös syömisen. Soitan lääkäriaikoja. Samoin silloin hoidan pyykit ja siivoamisen. Ja paljon muuta. Rankimmalta tuntuu, että koko ajan saa olla tuntosarvet pystyssä, millainen olo hänellä on psyykkisesti milloinkin, ainoa mikä hänet joskus on pitänyt elossa, on ollut minä.. Pienetkin takaiskut voivat hänelle tuntua suurilta. Minun täytyy repiä se kauneus ja mielenrauha esille, vaikka omakin sisin kuohuisi. Jossain vaiheessa tulee kiitos, isosti, ja rakkaani sanoo enkeliksi. Mutta paras hetki minulle on nukahtaa illalla kultani kainaloon, vaikka hän onkin alkoholisti. Rakkaus kun ei katso sairautta ja me olemme päättäneet puhua rauhassa vaikeatkin asiat ulos emmekä kerää sisälle emmekä hae syyllisiä keskustellessamme. Se auttaa paljon. Ei kukaan ihminen ole ajatustenlukija, vaikka tuntosarvet olisikin kasvattanut. :) Harmittaa, että niin moni lapsi joutuu näkemään alkoholismia, meillä lapset suojellaan näiltä, he kun ovat jo aikuisia. Ja välillä olen mieheni sukulaistenkin suojelija, en kerro kaikkea, heillä on niin paljon omiakin huolia. Ja kuuntelen heitäkin. Sen vain sanon, että jos rakkaus tuntuu kulahtaneen pois ja lapset kärsivät ja omakin jaksaminen on siinä ja siinä, silloin kannattaa ottaa väliä tai erota. Toisesta voi pitää huolta vain, jos itse on kunnossa.
Minefield
22.09.2016 19:30:56
Alkoholistin kanssa kannattaa olla varovainen ettei kadota itseään ja ala ajatella itseään huonoksi ja muista ympäröidä itsesi ihmisillä jotka pitää sut järissään elä kuuntele alkoholistin haukkuja kukaan puolisoista ei ansaitse niitä, alkoholisti haukkuu koska on itsellään huono itsetunto,se haukkuminen ylettyy läheisiisikin varmasti hän syyttelee ja vähättelee ja puolustelee omia mokiaan, aökoholisti yrittää kaataa kuorman läheisten niskaan mutta muistakaa pitää itsestänne huolta ja irrottautua ongelmasta, käykää ystävien luona,vaikka kylpylässä ja unohtakaa laskea miten paljon kumppani juo tai haukkuu irrottakaa ote se ei muuta miehen tilannetta mutta sun omaa oloo parantaa kun et enää ole kiinni toisessa joka ei ansaitse sitä. Juominen loppuu vain kun mies käy pohjalla ja itse tahtoo mikään mitä teen ei vaikuta sen huomasin aikoja sitten. Rupesin keskittymään vain omaan ja lapsen hyvinvointiin unohdin laskea juotujen pullojen määrän ja haukut kerroin läheisille ja ne korjasi asiat ja kertoi että mä en ole se huono paha tai turha työtön ämmä vaan liian kiltti rakastava äiti. Valitettavasti myös alkoholistin puoliso.
Esmeralda
22.09.2016 19:38:59
Jokusen kannattaa irrottautua miehestään ja lopeta juomisen mahdollistaminen miehesi juo koska on sairaa ei stressiin se on tekosyy yksi miljoonista.
Anonyymi
22.09.2016 19:44:04
Sulla on kaks vaihtoehtoo; jäädä kärsimään tai lähteä. Koska jos miehesi ei tahdo lopettaa sä et pysty muuta kuin hoitamaan omaa hyvinvointia miehellesi et mahda mitään voit vaan odottaa jospa hän itse jonain kauniina päivänä muuttuu. Mutta niin ei käy monillekkaan alkoholisteille vaan ne jääräpäät lähtee saappaat jalassa.