Rappioni

Nimimerkki: Swasstika

Pohjustan päätarinaani hieman: aloitin yläasteella tupakoinnin ja alkoholin käytön. Lukiossa lisäsin siihen pilven polttelun ja olinkin joka viikko useasti pilvessä ja viikonloppuisin juomassakin. Lukion käytyäni olin pilvessä joka päivä. Ja työtön. Keksin myös miten yskänlääkkeestä saa hyvää kamaa kotikemistinä.

Löysin itselleni naisen joka tykkäsi tehdä samaa kuin minä, olla sekaisin aina. En ollut edes varma että onko kyseinen nainen todellinen. Tämä kuvastaa hyvin sitä kuinka paljon aivojani kulutin. Muutimme yhteen, uuteen asuntoon. Pian tämän jälkeen pääni meni pysyvään dissosiatiiviseen tilaan (derealisaatio). En tuntenut eläväni todellisuuden mukana ja kaikki tuntui epätodelliselta. Elin sumussa. Öisin näin unia sekoamisesta ja kun heräsin ja huomasin että olen edelleen tässä oudossa tilassa, odotin vain iltaa että pääsen nukkumaan ja heräisin normaalina.

Noin vuoden kuluttua kun puolisoni sai xanorit omiin ongelmiinsa. Kokeilin myös itse. Ensimmäiset 2 milliä TIPUTTIVAT minut maanpinnalle, takaisin normaaliin elämään. En enää leijunut ilmassa sumussa. Muistan tämän hetken selvästi. Ihastelin kevätaurinkoa ja  olin erittäin helpottunut. En ollut tuhonnut aivojani kokonaan. Hankin oman reseptin ja ahmin molempien edestä xanoreita kun niitä sai jatkuvasti lisää. Tästä alkoi lääkäreillä ramppaaminen keksityin syin, tuttujen lääkekaappien tyhjentämiset ja lääkkeiden ostaminen kadulta.

Imovane, Stella, Xanor, Opamox, Tenox, Diapam, Insomin, Rivatril… melkein kaikki bentsot kävin läpi koska lääkkeet minua ohjasivat. Eräs päivä kokeilin kodeiinia. Sain niin mahtavan valveunimatkan lapsuutenikotiin ja avaruuteen, että aloin hankkia kodeiinia keksityillä kivuilla. Luin myös mihin vaivaan Codesan Compia saa ja esitin lääkärille niin vakuuttavasti tälläistä yskää että resepti tuli. Sekin on yksi ikimuistoinen hetki kun kesäaamuna join pullollisen (200ml) Compia ja hyvä olo kasvoi kasvamistaan kunnes makasin sohvalla aivan koomassa. Uusin reseptejä kunnes kodeiini ei enää toiminut. Viimeisin kerta oli 6 kk jälkeen kun erottelin yhdessä päivässä 60 kpl Panacod Poretabletteja ja 4 tunnin välein join 450 mg kodeiinia.

Sitten sain reseptin tramadoliin. Lääke joka pitäisi minua otteessaan 4 vuotta. Hankin sitä pitkien ajomatkojen päästä, apteekista, sukulaiseltani ja kavereiltani. Tramal piti otteessaan tiukasti. Uusi lääkäri tuli paikkakunnalle ja aloin hankkia lyricaa lisäksi ja elämäni koostui vain tramalin ja lyrican antamasta ilosta, bentsojen lisäksi. Pystyin syömään 2 grammaa tramalia ja gramman lyricaa päälle.

Poliisikin oli huolissaan käytöstäni kun nähtiin liikenteessä mutta eivät voineet asialle mitään vaikka kerran nuokuin ja auto liukui ojan puolelle. Poliisi auttoi pois, kyseli ajokuntoa ja päästi menemään (”me vähä katsellaa täältä miten tuo ajaminen sujuu”). Lisätään tähän vielä pari eri amfetamiinijohdannaista ja lopullinen pohja häämöttää.

Vuoden kuluttua, putkassa vietettyjen öiden, avioeron ja perhesuhteiden hajoamisen jälkeen olin pohjalla. Mietin että vetäisen lääkkeet mitä minulla on ja lähden -25c pakkaseen jäätymään. En mennyt kun kramppasin ja ambulanssi tuli paikalle. Päätin että selviän elossa tästä. Nyt vaan tuli eteen ongelma etten saanut opioideja lääkäriltäni. Olin kusessa kun refloja alkoi tulla. Alkuun hoidin itseäni 100 mg diapamia päivässä. Ei auttanut kauan. Entinen puolisoni oli samassa jamassa. Olisi
maksettava vuosien jälkeen laskut kärsimällä. MUTTA.. muistin lukeneeni miten Resilaria voi käyttää opiaattien vieroitukseen. Kuukauden päivät joimme eroteltua dekstrometorfaania melkein päivittäin ja lopetettuamme oli kaikki taas kunnossa.

Selvisin hengissä ja järjissäni. Enää bentsoriippuvuus ja satunnaiset tramalit mitä saan iteroituna. Joudun odottamaan kuukauden että saan paketin joka menee ale viikossa. Heh heh…