25.10.2012 | Alkoholi
Tuskaa ja alkoholia
Nimimerkki: Tuskainen mieli
En tunne olevani alkoholisti. Tiedän, että en ole kohtuukäyttäjäkään. Alkoholiongelmaa on taustalla.
Kaljaa menee vähintään salkku työviikolla. Viikonloppuisin ei pisaraakaan. Syy raittiiseen viikonloppuun on perhe. Elämäni ainoa kiintopiste.
Viikot olen reissunpäällä ja illat menee pikkupieruissa yksin. Teen minulle henkisesti raskasta työtä, vaimo työtön joten jostain on saatava rahaa.
Olen ollut onnettomuudessa josta tullut erilaisia hermokipuja. Kivut hallinoi nykyisin mielialaani ja kykyä toimia sosiaalisesti. Viimesten 8v:n aikana on jääny kaikki harrastukset ja kaverisuhteet ovat kuihtuneet. Olen viimeksi vapaa-ajalla soittanu jollekkin työn ulkopuoliselle ihmiselle, jota vois ehkä kutsua kaveriksi, omasta vapaasta tahdosta joskus kolme kuukautta sitten. Eli tiivistettynä: olen hieman erakoitunut. Mahdollisesti masentuneisuuttakin on.
Vaimon ja lasten kanssa menee hyvin. He ovatkin elämässäni ainoat joihin on voimakas tunneside. Kaikki edellä mainittu on ok.
Mutta sitten ongelma: elämän laatua parantaakseni kävin pari kuukautta sitten kiputohtorilla ja sain voimakkaita pitkäaikaiskuurina syötäviä hermostonkipulääkkeitä. Näillä lääkkeillä on humalatilaa muistuttava vaikutus.
Olen alkanut popsia näitä aina työpäivisin koska tuntuu kuin olisi humalassa ja olo on huoleton. Päiväannostus menee ohjeen yli. Ja sitten vielä iltaisin lotraan niitä alas alkoholilla.
Kerran on menny menny taju. Onneksi kukaan ei ole ollut näkemässä. Lääkärille en tohdi, mainita koska lääkkeet vie kivun pois, josta olen kärsinyt 10 vuotta. Lääkärihän peruuttaisi reseptin. Tuntuu kuin olisin itseni kyytiläinen. Näen, kuulen ja puhun, mutta jokin ohjaa minua käyttämään lääkkeitä ja kaljaa sekaisin. Olen kuin huumattu. Sen tiedän että apua tähän en hae. Se hävettää.
Tiedän sisimmässäni selviäväni tästä koettelemuksesta. Aloitan ottamalla lopputilin töistä. Ja vietän aikaa perheen parissa.
Piti vain saada käsitellä asiaa tietäen, että joku joskus sattuu silmäilemään ajatuksiani. Vaimo on herkkä ihminen. En tohdi kertoa näistä lääkejuttuista sille. Kaljasta aattelin mainita.
Kommentit
(1)
Anonyymi
15.11.2017 07:06:26
ehkä voisit käydä juttelemassa joasakin...häpeä sitoo niin turhan paljon energiaa ja se häpeä meillä suomalaisilla on niin tuttu juttu. Kannustan lähtemään hakemaan avun keskustelulla. Olet niin hyvin selvillä itse, että saisit lisää tukea. kaljan juomisen voi lopettaa... se on kai suht helppoa jonkin lääkekuurin aikana. Voisiko niitä lääkkeitä käyttää kohtuudella vain siihen kipuun eikä leijumiseen? Tsemppiä.