18.02.2013 | Alkoholi
Viina tuli kuviohin vuosi pari sen jälkeen
Nimimerkki: Kuningas alkoholi
Olin varmaankin jotakuinkin 16, kun olin ensikertoja alkoholin kanssa tekemisissä ja yleensä perjantaisin kavereiden kanssa ”kylillä”. Aamuisin käytiin aina kavereiden kanssa iltaa läpi. Joskus vietettiin päivä kotona ”lievästi” pahoin voiden.
Viina tuli kuviohin vuosi pari sen jälkeen. Tarinat kovenivat, seuraukset pahenivat. Aamulla herättiin milloin mistäkin. Kotona seliteltiin ”joo, kaverilla oltiin”. Elettiin VHS aikakautta, tietokoneetkin olivat harvassa. Ei voinut selitellä että meni myöhään kun pelejä pelattiin.
Armeija aika koitti. Alkoi ihan hyvin, mutta sitten alkoi iltavapaalta paluut pitkittyä. Jos tulin ollenkaan. Passin kuitenkin sain. Paluu ”kotiin” tyhjän päälle koitti. Tyhjänpäälle sikäli kun en töitä ollut saanut / edes hankkinut. Välissä kävivät lääkkeet ja viina, myöhemmin huumeet, joista tajusin ettei ne ole mun juttu, koska se ei jäänyt enään ”hauskuus asteelle”. Ikää oli varmaankin 20.
Omia asuntoja (vuokra) tuli ja meni. Aika kului juodessa, vanhoista kavereista ei tietoakaan.
Vaihdoin paikkakuntia usein. Lähempänä 30 sain vihdoin ”kunnon” töitä. Päivät olivat pitkiä ja fyysisesti raskaita. Oli kuitenkin kiva tulla perjantaipäivän päätteeksi raskaan työpäivän jälkeen kotia, saunoa ja ottaa pari olutta…
Tätä jatkui parisen vuotta kunnes henkilöstöä vähennettiin ja ”iski” viikonloppu vuorot. Ei enää uskaltanut perjantaisin ottaa, kun tiesi että joutuu lauantaina töihin. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin perjantaisin kiskomaan ”kaksin käsin” jottei tarvitsisi lauantaisin mennä töihin.
Sama touhu on jatkunut jo kymmenen vuotta. Pariin otteeseen olen aamulla sairaalasta heräännyt mistään mitään tietämättä promillelukujen ollessa 2,5-3,0. Juomisen ”hauskuus” edelleen hyvin kaukana. Kaikki vain sen takia että saisin olla ”rauhassa”.
Tätä menoa varmaankin tuo hetki vielä koittaa.
Tykkää, jaa, kommentoi