12.02.2012 | Alkoholi
Yksi tarina
Nimimerkki: Going Forward
Olen nyt 21-vuotias nainen ja vihdoinkin hakenut apua a-klinikan kautta. Aloitin juomisen pikku hiljaa, kun muutin pois vanhempieni luota. Vanhempani pitivät teini-iässäni huolen, etten kuluttanut viikonloppuja nurkan takana kaljoittelemassa.
Kun täytin 17, tapasin silloisen avopuolisoni. Enää ei siis ollut vanhemmat ”kyttäämässä” menojani, vaan avopuoliso, joka olisi tehnyt kaiken vuokseni. Opiskelin itse tuolloin vielä lukiossa ja hoidin opintoni hyvin. Kuitenkin tuli se aika, kun halusi kokeilla rajojaan. Aloin käydä koulusta kotiin mennessäni aina alkon kautta. Olihan se lähellä, eikä pari viinilasillista maata kaada. Menin töihin lukion jälkeen ja samaan aikaan lasilliset vaihtuivatkin pariin pullolliseen. Olin 20 kun avomieheni katseli jokailtaista naukkailuani ja kyllästyi. Erosimme ja minä muutin ihan yksin ensimmäistä kertaa elämässäni. Rahankäyttöni oli holtitonta, sillä en ollut ennen joutunut pärjäämään vain omilla rahoillani. Ennen päätöstäni raitistua, olen kerennyt tuhoamaan avoliittoni, ystävyyssuhteitani, hankkimaan yli 10 000 euron pikavippivelat (joista siis joka ikisellä sentillä rahoitin juomiseni) ja saamaan kaksi varoitusta töissä.
Tottakai minua harmittaa omat tekoni, mutta ainakin opin, että jos joskus näen läheiseni samoilla äärirajoilla, niin osaan toimia hänen avukseen paremmin kuin omat läheiseni jotka vain lähtivät.
Tykkää, jaa, kommentoi