Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

08.01.2024 | Alkoholi

Yli 20 vuotta alkoholia ja alkoholismista toipuminen

Nimimerkki: RJMT86

Olen 37-vuotias mies. Raitistuminen on ollut hyvin haastavaa ja vaikeaa. Ei se silti mahdotonta ole, jos se jopa minunkin kohdallani oli mahdollista.

Minulla kaikki alkoholiin tutustumista myöten alkoi jo nuorena noin 12 vuoden iässä. Alkoholistiksi myönsin itseni jo täytettyäni 18. Kasvoin alkoholistin kasvattamana ensimmäiset noin 8 vuotta. Siitä erinäisiä tukiperheitä yms., jaksoja isällä tai äidillä – milloin minkäkin pituisia.

Alkoholiannokset olivat aina sitä lopulta taju kankaalle -meininkiä, eli niin pitkään kunnes nukkumaan mennään. Määrät olivat suuria. Helposti meni kaljakori päivässä. Tiukkaa viinaa siihen lisäksi.

Aina sitä toivoi, että pääsisi irti viinakierteestä. Mutta kun siitä oli tullut osa elämää jo hyvin nuorena, niin mitenkäs sellaisesta apuvälineestä irti päästäisi. Se oli minun pakokeinoni käsitellä asiat. Koska kun viinapullon joi, oli asia käsitelty. Tai jos tuntui, että vielä kaivaa mieltä, niin otettiin lisää viinaa päälle. Ja jos aamulla jatkui asian miettiminen, mentiin ja juotiiin lisää, niin kauan kuin asia oli unohdettu. Tai näin ainakin kuvittelin tekeväni.

Sukulaiset ja läheiset olivat kyllä huolissaan minusta jo hyvin nuorena. Niin olin itsekin. En sitä vain huomannut kuin vasta tullessani noin 30 vuoden ikään.

Lukuisat osastojaksot auttoivat tasan sen verran, että kuntoutui nopeasti ja pysähtyi aina hetkeksi miettimään elämäänsä. Sairaalastakin tuli herättyä, teho-osastolta pitkien juhlien jälkeen. Eikä se mitenkään erikoista ollut. Sitä piti normaalina, koska tiesin mihin se tie vie, kun tarpeeksi kauan mennään eteenpäin ajattelematta yhtään mitään.

Vasta oikeastaan 30-vuotiaana tuli ensimmäisiä päätettyjä raittiusjaksoja. Kokeilin itseäni. Miten kauan voin olla ilman alkoholia? Ne olivat erinäisiä 1–4 viikon jaksoja, jopa 2 kuukautta ja pisimmillään 6 kuukautta.

Mutta aina sitä palasi huomaamaan, että hetkinen, sitä ollaan taas humalassa. Tuntui, että mikään voima tai mikään mahti ei saa minua lopettamaan juomista, vaikka siitä seurasi jopa vankeustuomioita.

Ajattelin, että löydän elämääni sellaisen naisen, joka antaa syyn pysyä raittiina, mutta väärässä olin. Se on nimittäin lopulta aina itsestä kiinni. Sinun valinnoista. Sinun halustasi olla ilman päihteitä.

Ajattelin aina, että kyllä minä joskus vielä pystyn olemaan ilman juomista. Haaveilin selvästä elämästä todella kauan, ennen kuin siihen pääsi varsinaisesti kiinni. Mikäänhän ei tapahdu hetkessä, ei Roomaakaan päivässä rakennettu, niinhän sitä sanotaan.

Alkoholi on sellainen asia, jolla voit tuhota ihan kaiken. Olen itsekin menettänyt perheeni viinan vuoksi. Olen menettänyt ja saanut uudelleen kaiken, ja silti onnistunut menettämään sen uudelleen.

Tätä kirjoittaessani olen ollut kaksi vuotta täysin ilman alkoholia. Ja nyt vasta ensimmäisen kerran tuntuu siltä, että tämä kantaa. Minun piti mennä käytännössä läpi maanpäällisen helvetin päästäkseni tähän tilanteeseen. Minun piti vaihtaa ajatusmaailmaa. Minun piti heittää hyvästit tietyille kavereille. Itse asiassa piti uusia kaikki.

Kokeilin kaikki vaihtoehdot erilaisia kuntoutuksia myöten. Siitä kaikesta minulle jäi aina pieni pala asioita käteen. Nämä pienet ajatukset ja palaset koottuani olen päässyt tilanteeseen, että ei ole vaikeaa olla raittiina.

Tein päätökseni ihan itse. Piirsin paperille vaa’an, jossa oli alkoholin hyödyt ja haitat minun elämässäni. Vaa’an toisessa päässä oli menneet työt, perheet, puolisot yms. Hyötypuolelle en keksinyt valehtelemallakaan mitään hyvää.

Kokeilin ennen täysraittiutta sellaista, että jos otan harvemmin. Kyllä se onnistui aina siihen pisteeseen, kunnes tuli joku paha ja vaikea vastoinkäyminen elämässä. Silloin onnistui venyttää hetki, että ei tartu pulloon, kunnes korkki auki ja naks. Seuraava muistikuva on, kun olet taas ihan yksin, et kuulu mihinkään ja olet lopulta ilman asuntoakin.

Nuo kokemukset olivat kohdallani väistämättömiä. Toki kaduttaa ja paljon, koska menetin myös sellaista, mitä en olisi halunnut oikeasti menettää. Päihdepuoli minussa oli valmis pistämään kaiken likoon, aito minä taas ei. Aito minä katuu tiettyjä valintoja elämässä. Aito minä murehtii menetettyä onnea.

Ihmisen, jolla on alkoholiongelma tai joka huomaa, että ei voi elää ilman, kannattaa oikeasti katsoa peiliin ja jutella itsensä kanssa. Kannattaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos haaveilet jostain, älä lakkaa haaveilemasta. Jos haluat saavuttaa jotain, tee sitä niin kauan että saavutat sen.

Minä haaveilin aina raittiista elämästä ja olen saavuttanut sen. Huomasin, että alkoholi on saavuttanut sisälläni sellaisen pisteen, etten enää kaipaa tai edes mieti sitä. Se vaati monta yritystä ja monta menetystä. Se vaati kaiken monta kertaa. Minun piti aloittaa monta kertaa täysin pohjalta: ei ollut mitään muuta kuin ne vaatteet, jotka juuri sillä hetkellä oli päällä. Meni asunnot, meni autot, meni perheet ja meni monta kertaa. Mutta joskus se vaatii paljon, ennen kuin itse pääsee sisäiseen rauhaan itsensä kanssa.

Minä päätin lopulta, että haluan oikeasti ja aidosti elää täysin ilman alkoholia. Enää en haaveillut kohtuukäytöstä enkä mistään muusta kuin täysraittiudesta.

Ensinnäkin menee pitkään, että pää rupeaa toimimaan kunnolla. Minulla pelkästään siihen meni 1,5 vuotta. Unessa näin juomisia ja elettyjä hetkiä vielä vuoden kohdalla. Himoja tai satunnaisia hetkiä, jolloin huomasin kaipaavani kännejä, tuli vielä vuoden jälkeenkin. Vasta kahden vuoden kohdalla huomasin, että nyt on asiat eri tavalla. Ei ollut enää mitään sellaista himon tunnetta, mitä oli ollut vielä aiemmin. Ei tullut enää unia eikä muutakaan muistelmaa.

Se miksi kirjoitan tästä näin varhain reilun kahden vuoden raittiuden jälkeen, on että koen olevani valmis kertomaan oman tarinani. Usko siihen, että tämä linja pitää, on vahva. En enää jaksa niitä jatkuvia elämän uudelleenrakentamisia enkä muutakaan pahaa oloa, mitä tuli aina, kun palasi alkoholin luokse.

Kaikille niille, jotka kuvittelevat lukuisten raittiuslupausten jälkeen, että ei ole mahdollista, niin uskokaa tai älkää, kyllä se on mahdollista. Minullakin meni monta kymmentä kertaa lupaus metsään, ennen kuin se rupesi kantamaan. Eläkää yksi päivä kerrallaan älkää laittako liian pitkiä tavoitteita alkuun. Katsokaa vaikka tunti kerrallaan, miten menee.

Jos ihminen haluaa oikeasti ja aidosti päästää irti alkoholista, sen voi sen tehdä, olipa kuinka pohjalla tahansa. Minä tiedän sen itsekin.

Elämä on täynnä valintoja. Niin on myös sekin valinta, miten haluaa elämänsä elää. Haluaako kerta toisensa jälkeen löytää itsensä pohjalta, kuten minä tein monta kertaa. Vai haluaako aidosti yrittää rakentaa toimivan kokonaisuuden. Sen voi saavuttaa, mutta pitää olla myös valmis siihen, että takapakkia ottaa ja monta kertaa tarvittaessa. Silti ei pidä antaa periksi. Jos päätät, että olet raitis, olet sitä lopulta. Huomaat sen ennen pitkää, jos et vain lakkaa haaveilemasta ja yrittämästä kohti täysraitista elämää.

Muista, että et ole yksin. Aina voit vaikka kirjoittaa päiväkirjaa. Minäkin tein sitä. Sinun täytyy olla täysin varma siitä valinnasta, olipa se sitten mikä oli. Jos teet hetken krapulalupauksia, se ei pitkälle kanna. Pitää olla valmis luopumaan tarvittaessa koko kaveripiiristä, jotta pystyt ajattelemaan ja elämään selvänä.

Anna itsellesi mahdollisuus ja usko itseesi, vaikka tekisit kuten minä eli kiipeäisit kirjaimellisesti perse edellä puuhun – ja monta kertaa. Ei siihen tarvita mitään uskontoja eikä maijapoppasia, jos haluaa elää fressisti. Nimittäin vaikka se elämä raittiina ei kaksista olisikaan, se on silti parempaa kuin pahimmillaan tuhota itsensä täysin sisältä ja ulkoa ja pilata monta elämää siinä sivussa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(5)

Location

mymmeli

17.01.2024 13:45:04

Kiitos! Hieno tarina. Huomaa, että hyvin monelta kantilta olet asiaa ajatellut. Kertoo myös siitä, että raitistuminen ei tapahdu helposti vaan se vaatii itseltäkin paljon. Toivon sulle hyvää jatkoa!

Rjmt86

22.01.2024 12:56:53

Kiitos tämä näköjään julkaistiin ihan, minun tarinani tämä. Kyllä olen paljon asioita pohtinut niin paljon että en edes jaksa ajatella mutta kaikki se aika minkä käytin siihen että pääsen irti tuosta kierteestä oli paras päätös mitä olen koskaan tehnyt. Ja tiedän että vaikka elämässä tulisi vastoin käymisiä niin minä en enää pullon kautta rupea niitä hoitamaan. On nimittäin ihan eri vapaa tunne reilun 2 vuoden raittiuden jälkeen.

Äiti

22.01.2024 20:38:03

Olet rakas. Olen niin ylpeä sinusta. ❤️

MHH86

17.02.2024 23:07:10

Kiitos toivon kipinästä! Minäkin olen jo 38-vuotias. On menny jo pitkään työpaikat ja parisuhteet aina alta aikayksikön, kun olen alkanut juomaan. Ja taas on päivä numero yksi... Pelkään tosissaan, miten tässä käy, ellei raittius ala löytyä PIAN, koska olen juonut jo 24 vuotta. 14-vuotiaasta asti. Kuvauksesi tästä helvetillisestä sairaudesta kuulostaa niin tutulta. Kiitos toivon herättämisestä!

Omassa sisässä

11.09.2024 14:33:32

Se on se oma tunne. Siinä ei oikeastaan auta kenenkään muun paakatukset tai uhkailut tai maanittelut. Se on sellainen hiljainen sisäinen punninta ja tunne. Sen tekee itse itselleen niin selkeäksi ja pehmeästi selkeäksi, ettei sitä tarvitse miettiä ja puntaroida niissä kriittisissä tilanteissa. Se on varmaan vähän niinkuin joku zen buddha- hiljainen selkeä. Ei selittele. On. Sen on sisällään punninnut ja sen mukaan on ja elää ja etenee. Se on itsen suojelua ja armollisuutta.