Esimerkki hankalasta tapahtumasarjasta
Kahdeksan kuukautta raittiina ollut Helena kertoi terapiassa, miten hän aamulla juoksi hirveää vauhtia bussipysäkille. Hengästyneenä ja valmiiksi uupuneena hän huomasi, ettei vapaata tilaa ollut ja hän jäi seisomaan bussin käytävälle. Hänestä tuntui, että vieressä seisova mies oli liian lähellä häntä. Hän antoi asian olla, ja ajatteli olevansa liian epäluuloinen. Kun tilannetta tutkittiin tarkemmin, huomattiin sen kuormittavuus: edellisenä yönä hän oli nukkunut huonosti, hän oli juonut kahvia vielä klo 22 jälkeen (mikä vaikeutti nukahtamista), hän oli valvoessaan miettinyt epäonnisia miessuhteitaan (ja tehnyt hyvin epäedullisia johtopäätöksiä niistä, kuten esim. ”kaikki, jotka tutustuvat minuun paremmin, lähtevät lätkimään”). Hieman sen jälkeen hän oli kuitenkin nukahtanut ajateltuaan sitä ennen seuraavan illan terapiatapaamista. Aamulla hän oli nukahtanut uudelleen kellon soiton jälkeen, ja juossut sitten kiireisenä ja ”rähjäisen oloisena” pysäkille. Aiemmin viikolla työpaikalla oli ollut parikin tilannetta, joissa hän koki, että pari työtoveria olivat arvostelleet häntä (hän oli kuitenkin mitätöinyt oman tunnereaktionsa ajattelemalla ”olen tällainen yliherkkä”). Ja seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä katsomaan uutta asuntoa (eli muutto oli edessä – erokokemus, joka toipuvalle päihdeongelmaiselle on usein vaikea, varsinkin koska erotyöskentely päihteistä tuntuu usein kuormittavalta). Päivän mittaan hän tunsi itsensä hylätyksi ja epäonnistuneeksi. Tätä seurasivat epätoivoista kiukkua lietsovat ajatukset, kuten ”minulla on aina yhtä vaikeaa ”, ”vaikka minä kuinka yritän, niin mikään ei ikinä onnistu minulta”, ”minä en enää jaksa tällaista”. Töiden jälkeen hän laahusti takaisin kotiin, heittäytyi sängylle ja huomasi olevansa ilman savukkeita. Puolen tunnin kuluttua hän oli palannut kotiin tupakoiden ja mäyräkoiran kera. Välitön seuraus tupakasta ja ensimmäisestä oluesta oli rauhoittuminen, mutta sen jälkeen tulivat taas häpeän ja syyllisyyden tunteet.
Tämän kaltainen käyttäytymisanalyysi auttaa selvittämään taitovajeita: Helenalla oli puutteita vuorovaikutustaidoissa (ongelmat työpaikalla ja miessuhteissa), ahdingon sietämisessä (lähteminen markettiin), tunteiden säätelyssä (loukkaantumisen tunnistaminen ja hyväksyminen työpaikalla, vaikeus rauhoittaa itseään, yksinäisyyden säätely) ja tietoisessa läsnäolossa (vaikeus nähdä ongelmatilannetta tapahtumasarjana, joka muodostuu monesta ongelmallisesta osatekijänä).
Ketjuanalyysissä huomamme usein, että viimeisenä pysäkkinä ennen päihteiden käyttöä tai itsetuhokäyttäytymistä henkilön tulee kehittää ahdingon sietoa, jotta hän voisi vastustaa haitallisen ketjun viime metrien voimakasta päihteiden käytön tai itsetuhon mielihalua.
Helenan kohdalla voidaan ajatella, että hän olisi voinut ensi alkuun keskittyä hengityksen tasaamiseen, itsensä rauhoittamiseen, tietoiseen läsnäoloon ja tilanteen hyväksymiseen. Sen jälkeen hän olisi voinut lepäämisen jälkeen siirtyä kotiaskareisiin tai tehdä jotakin muuta mielekästä, esim. lähteä puolen tunnin lenkille tai soittaa jollekulle tutulle. Pitkällä tähtäimellä työskentelyn kohteeksi tulisi viikko-ohjelman (ja ihmissuhteiden) kehittäminen tasapainoisempaan suuntaan. Kun häneltä kysyttiin oliko hän jo löytänyt itselleen kummia AA:sta (jolle olisi voinut soittaa) selvisi, että siihen liittyi varsin hankala kuvio.
Oltuaan puoli vuotta AA:ssa, Helenan oli ollut vaikea kieltäytyä miespuolisen ryhmänjäsenen kummitarjouksesta, vaikka hän toisaalta oli tietoinen siitä, että naisella on hyvä olla naispuolinen kummi (ja miehellä miespuolinen). Tämä haitallinen ”kummikuvio” lisäsi miesystävän mustasukkaisuutta, sekä myös Helenan häpeän ja huonommuuden tunteita (kun ei ollut saanut sanotuksi innokkaalle kummikokelaalle, ettei käy). Ongelmatilanteessa hän oli varsin yksin, eikä soitto terapeutillekaan tullut mieleen mahdollisuutena, vaikka oli sovittu että voi soittaa, jos jokin tilanne tulee ylivoimaiseksi.
Tästä tapahtumasarjasta huomaamme, miten monet tekijät saattavat vaikuttaa sinänsä mitättömältä vaikuttavaan laukaisevaan tekijään (ei herää kellon soittoon). Ellei henkilö anna itselleen aikaa ajatella ja pohtia, mistä kaikesta hänen kokonaistilanteensa muodostuu (ja millä tavalla hän voisi sitä muuttaa), hän saattaa reagoida itselleenkin käsittämättömällä tavalla ja jälkeenpäin syyttää itseään herkkänahkaisuudesta. Tämä tapahtumasarja ei johtanut juomaputkeen, mutta mäyräkoiran jälkeen Helena tunsi itsensä epäonnistuneeksi ja vielä yksinäisemmäksi. Seuraavana päivänä hän kuitenkin otti yhteyttä terapeuttiinsa, mistä seurasi tapahtumasarjan käsittely puhelimessa ja sovitun terapia-ajan varhaistaminen.
Tässä toinen tapahtumasarjaesimerkki. Aina retkahtamiseen tai itsetuhokäyttäytymiseen johtanut tapahtumasarja ei ole niin nopea kuin edellä kuvattu.
Tykkää, jaa