DG alkoholisti: minäkö?

Nimimerkki: Soile

Lapsuuteni oli hyvä. Aistivammainen isoveli vei toki vanhempien huomiota, mutta toki sain minäkin osani. Lapsuudessa ja nuoruudessani työnteko oli, perimäni vuoksi, kunnioitettavaa. Aina ala-asteelta lukioikään kesät veljeni kanssa marja- ja vihannesviljelyssä. Ekat kännit 2 vuotta vanhemman veljeni kanssa joimme perheemme keittiössä, olimme tuolloin yläasteikäisiä, vanhenpiemme valvonnassa. Tuon jälkeen keskityin opiskeluun aina valmistumiseeni saakka. Välillä muutamat opiskelijabileet, mutta minulle pääasia olivat arvosanat. Valmistuin ammattiini hyvin arvosanoin. Sain heti töitä. Oli poikaystävä. Juhlapyhinä joimme normaalit yhden illan kännit.

Tuosta elämäni jatkui. Tuli uusia koteja, sinkkua/parisuhdetta, ei lapsia. Alkoni lisääntyi, myös arkikäyttöön. Töihin en ole mennyt humalassa, mutta väsyneenä. Tapahtui tapaturmia vapaa-ajallani humalan takia. Jouduin sairauslomalle ja työnantajan huolesta myös päihdeseurantaan.

Omasta tahdostani olen Päihdepalvelusäätiön seurannassa. Viimeksi keväällä 2016. Tuolloin näen muita ja saan purkaa paskaa sisältäni ulos. Ohessa on myös jo toista vuotta viikoittainen Kelan kuntoutuspsykoterapia, jossa saan purettua elämääni, niitä syitä miksi join. Matkani varrella kohti parempaa on vaihtunut työpaikka, koti. Yksi repsahdus, josta koin elämäni pahimman krapulan 🙂

Opin juomaan aikuisiällä. Mutta yhtälailla aikuisiällä opin tuosta pois. Yksin en tuohon pystynyt. Läheiset ovat olemassa, samoin uusi työ joka on millin päässä vakipaikasta. Uusi kotikin. Mutta ennen kaikkea kuntoutus vaatii minulta joka päivälle suunnitelmaa. Jos/kun juotattaa, lähden autoajelulle: perinteisen tanssimusiikin jive/rock kappale ja täysillä! Yleensä vajaa 100 km riittää, kun pitää kotiinkin ajaa 😀

Jäin juuri kesälomalle, tulin kesäpaikalle. Äitini kanssa iltaa. Äitini ilo raittiudestani, luonnon kauneus, en tarvitse muuta tähän hetkeen.

Yhteenvetona. Elän päivä kerrallaan. En voi sanoa juonko huomenna, mutta tänään en juonut!