10.01.2023 | Alkoholi
Joko olen pohjalla?
Nimimerkki: Outolintu
Olen 27- vuotias mies ja hyvää vauhtia myös pohjan läpi menossa.
Aloitin alkon käytön 14- vuotiaana. Sosiaalinen juopottelu ja koulusta lintsaaminen johti sijoitukseen nuorisolaitokseen ja sieltä päästyäni sama ralli jatkui. Ehkä hieman ”sivistyneemmin” mutta silti alkoa alkoi kulumaan tissutellen myös arkisin. Koulut sain käytyä ja työelämässä pysyin aina viime vuoden alkuun asti.
Nyt kuitenkin alkaa olemaan jo tuskaista tämä eläminen. Viimeisen 15 kuukauden aikana olen ollut 8 kertaa katkolla ja kertaalleen Minnesota hoidossa. Putkista on tullut äärimmäisen rankkoja ja mielenterveys kovalla koetuksella. Tähän lisättynä lyhyinä selvinä aikoina peliriippuvuus, joka korvaa alkon ja kierre on valmis. Asunto mennyt alta ja asun asunnottomien majassa. Kaikki tämä reiluun vuoteen.
En tiedä etsinkö minä sitä omaa pohjaani vai mikä saa aina tarttumaan pulloon. Ystäviini en pidä enää yhteyttä ja jatkuvat voimakkaat paniikkikohtaukset tekevät selvänä olemisesta raskasta. AA-kerho on ainoa paikka mistä tuntuu olevan hetken helpotusta.
Antabukset kokeiltu jne. Nyt reilu viikko selvänä ja sukulaisilla Lapissa. Eiköhän tämä jo riitä… Päivä kerrallaan.
Kommentit
(3)
Toukokuu21
23.01.2023 20:46:52
Hei Hyvä että olet AA kuvioissa, pyri jatkamaan siellä. Olet ollut viikon ilman huumetta, jatka sitkeästi eteenpäin. Tuo kaikki on merkki hyvään suuntaan. Kevättä Sinulle.
Toukokuu21
23.01.2023 21:08:41
Hei Saisinko vastauksen, mitkä ovat kriteerit henkilön pääsemisestä/joutumisesta pakkohoitoon? Olen seurannut läheisen 40 vuotiaan naisen aina rajumpaa alkoholin käyttöä. Nykyisin juo päivittäin noin 7 isoa siideriä tai litran viiniä, terästettynä minttuviinalla. Tilanne myös mielenterveyspuolella hatara. Täyttääkö nämä kriteerit, että on vaaraksi itselleen koska ei suostu mihinkään hoitoon?
Anonyymi
24.01.2023 11:48:40
Tuo kun sanoit, että et jaksa selvinpäin paniikkikohtauksiasi. Se on se suuri paradoksi, todennäköisesti paniikkikohtauksesi johtuvat nimenomaan noista pitkistä ränneistä. Sitten selvinpäin, kun ei ole "lääkettä" veressä, alkaa paniikki jylläämään. Olen itse ollut täysin raittiina 3 vuotta ja enää ei ole pariin vuoteen tullut yhtäkään paniikkikohtausta. Silloin kun käytin alkoholia, jota tulikin käytettyä liki 40 vuotta, niin paniikkikohtaukset ja tärinät alkoivat välittömästi, kun oli päivän-kaksi ilman huikkaa, Tuli käytettyä paniikin hoitoon ssri:t, Avominnet, AA-kerhot, Antabukset, Bentsot jne jne. Mikään ei auttanut, koska alkoholi oli mukana. Ainoa asia mikä auttoi pahaan olooni ja paniikkioireiden loppumiseen, oli jättää alkoholi pois. Alkuun tietysti tuli oireita, mutta kyllä se sitten loppujen lopuksi alkoi helpottamaan päivä/päivältä, viikko/viikolta, kuukausi/kuukaudelta ja nyt mennään jo vuosissa. Olen lähelle 6-kymppinen ja oloni ei ole ollut näin hyvä, kuin joskus lapsuudessa ennen kuin herra alkoholi astui kuvioon. Minulla alkoi myös noi paniikkikohtaukset melko samoissa ikävuosissa, kuin sulla on alkanut. Olen ehkä hieman poikkeava tapaus sikäli, että minä hain apua joka paikasta, enkä sitä mistään saanut ja lopulta se olin minä itse ja tuo suurin isäntä tuolta yläkerrasta, jotka sitten lopulta auttoivat. Mikset sinäkin onnistuisi, koska minä "parantumaton", johon kukaan ei uskonut niin onnistui. Tsemppiä Outolinnulle ja hyvää turvallista matkaa tästä eteenpäin elämäsi poluille.