11.07.2019 | Alkoholi
Vanha nainen hunningolla
Nimimerkki: Amanita
Tässä sitä ollaan. 55 vee, kuuden lapsen äiti, yhden isoäiti. Aikuisia, omillaan eläviä kaikki. Itse sinkku, tapahtuma-alan osa-aikatyöläinen, kolmen kissan palvelija. Ja näköjään kenenkään vahtimatta minusta on kehittynyt myös alkoholisti.
On ollut melkoinen herätys havaita se, vaikka mitään kovin kauheaa ei ole tapahtunut vielä. Terveys on ihan kohtalainen, jaksaminen myös. Ihmiset todennäköisesti näkevät viehättävän keski-ikäisen naisen, joka on ystävällinen asiakaspalvelijoille, pysähtyy auttamaan muukalaista ja opastamaan eksynyttä. Ja täysin surutta keskellä päivää saattaa kaivaa kassistaan pienen suomiviinapullon ja ottaa huikan. Ihmisten edessä. Se rikkoo kuvan.
Sinä täytät tuolla jotain tyhjyyttä, sanoi psykiatrinen sairaanhoitaja minulle viikko sitten, kun lopultakin olin tullut siihen tulokseen, ettei näin voi jatkua. Varmaankin. On helppo uskotella itselleen, että yksinäisyys ja niukka toimeentulo ovat vain haasteita eivätkä ongelmia. Olen hirveän vahva, jaksan hurjasti suorittaa. Olen aina noussut vaikeistakin tilanteista. Minulla on ystäviä ja verkostoa. Ja sitten on kutsumaton vieras, alkoholi. Ja alkoholi on paikalla ihan liikaa. Se antaa turvallisen kuplan silloin, kun en ole vahva, vaan väsynyt, surkea ja pieni. Mitä teen, jos sitä ei ole?
Kommentit
(8)
Hannele
02.10.2019 11:43:18
Voi kiitos,sun kirjoituksesi lohduttaa aivan valtavasti.Löysin niin paljon omaa elämääni siitä.
sinkkkuäiti
09.10.2019 09:32:14
Kiitos kirjoituksesta. Tuo kupla on niin kuvaava. Pois vaatimuksista, pois kaikesta, lupa olla itsekeskeinen ja heikko. Löytyisipä vaarattomampia kuplia.
Jeppeliini
04.02.2020 22:46:31
Niinpä. Turvakupla. Sille ajalle kun ei oikein jaksais. Se kupla, se on välillä juuri ja juuri suojaava ohkanen kalvo pinnalla. Välillä se kupla on niin järjettömän iso, ettei sen keskeltä enää löydä/kuule ketäänmitään auttajaa. Kun se kupla puhkeaa, on helvetti irti. Kaikkien kaikella rakkaudella auttavien tuki kuulostaa lähinnä raivotautisen suden rähinältä. Koska itseruoskinta. Siksipä sitä kuplaansa varjelee. Vaikka isossa kuplassa on niin helvetin yksin. Niin helvetin yksin, että mieluummin ottaa kaveriks sen nestemäisen Tapion. Tai Liisan. Sydämestäni toivon, että olet päässyt asiassas eteenpäin. Mä en ole. Vielä. Mutta hanskoja en nakkaa naulaan ihan vielä. Kai.
En pysty
21.02.2020 22:11:40
Olen alkoholisti, myös puolisollani on alkoholiongelma. Juon 4-8 tölkkiä päivässä. Pitäis mennä verikoeisiin mutta edellispäivänä ei sais juoda ja juomatta en voi olla päivääkään.
JPW2021
06.02.2021 16:01:01
Nyt torstaista asti olen ollut juomatta. Pakko on himmata. Terveys ei enää kestä. Tsemppiä kaikille. Olen 56-vuotias nainen.
Rosalin
23.01.2022 13:05:29
Kylläpä itseni sinun kirjoituksessa tunnistin. Kiltti, työnsä hyvin hoitava, sinkku, lapset kaukana...tyhjä olo kun yksin kotona...siispä helposti kotiin alkon kautta ja viiniä on taas kaapissa, kaverina...yritän kovasti päästä eroon, alkutaipaleella olen, Viikko meni, kaksi täysin alkotonta päivää, muuten annoskoot vähentyneet.... Miten ihmeessä onnistun kiertämään Alkon myymälän...
Diana7
30.12.2022 10:47:41
Vanha nainen täälläkin, tiukasti viinitölkissä kiinni. Olen elävä esimerkki uutisissa ja ajankohtaisohjelmissakin mainitusta ongelmasta: eläkkeelle jääneistä ongelmajuojista. Nyt, kun ei tarvitse enää herätä skarppina aamulla töihin, löydän itseni turhankin usein viinilasi kädessä iltaisin. Eikä se, kuten kaikki täällä tietävät, jää siihen yhteen lasilliseen vaan yllättäen saattaakin humahtaa kokonainen litran tölkki. Ja useita kertoja viikossa. Olen yrittänyt lopettaa mutta en ikinä tosissani. Joka kerta olen jättänyt itselleni takaportteja, joita en ole "huomannut" päätöksentekohetkellä, ja kuinka ollakaan, jalat ovat kuin itsestään sitten tassutelleet taas Alkon ovelle sitä tölkkiä hakemaan. Nyt uskon olevani viisaampi, mutta en vielä tiedä olenko yhtään sen lujempi. Mietin, että tuo heti on ratkaiseva kun jalat lähtevät kävelemään sinne Alkon suuntaan. Silloin voin vielä muuttaa ajatuksiani ja toimintaani, juuri silllä hetkellä. Minulla on elämässä niin paljon mmuutakin: kaksi ihanaa ja pärjäävää lasta perheineen, neljä lapsenlasta, hyvä koulutus joka auttaa ymmärtämään maailmaa ja ihmistä siinä, hyviä harrastuksia jotka vievät pois arjesta, kavereita, jopa upea miesystävä (joka ei tiedä tästä pahasta tavastani mitään - vielä). Eli mistä tämä homma kiikastaa? Sen kun tietäisi. Yritän nyt eka kertaa tosissani pitää tipattoman tammikuun, ja jos se onnistuu, jatkan siitä sitten helmikuun puolelle ja edelleen niin pitkälle kuin motivaatiota ja voimaa riittää.
Ekan kerran kirjoitan tänne
20.10.2023 18:15:27
Olen 54-vuotias nainen. Tänä kesänä kolme krapulaa, joihin luulin kuolevani. Viimeisin kahden viikon takaa: heräsin kesken unien kun oksetti. Kävelin sekopäisenä vessaan, olin kuin unessa kuvitellen nousevani portaita ylös. Nostelin jalkojani korkealle. Havahduin vessassa kun oksensin kaarella kaiken ulos. Mitä olin juonut? 1 pullo valkoviiniä ja puolikas pullo kuohuviiniä. Humalluin voimakkaasti. -Tuon jälkeen en ole juonut. Minua pelottaa että kuolen alkoholin aiheuttamaan ongelmaan: sydän pettää. Suvussani on naisalkoholisteja. Mummo ja mummon sisko ja hänen tyttärensä sekä useat lapsenlapset. Näin en halua elää. -Krapula on tullut minulle aina helposti. AINA. En ole kestänyt mitään alkoholia, olen humaltunut helposti vähäisestäkin määrästä. Viimeisimmät krapulat ovat kestäneet kaksi päivää. Liikkumatta pimeässä huoneessä iltaan saakka, kovia ylävatsakipuja. -Viimeksi makasin näin sunnuntain ja mietin, että näinkö tuhlaan elämääni. Päiviäni.