26.11.2018 | Läheisten tarinat
Mitä mun pitäis tehdä?
Nimimerkki: Toivoton
En olis ikinä uskonu kirjottavani tänne, mutta ei tunnu olevan muutakaan vaihtoehtoa. Oon 21-vuotias ja perheen ainoa lapsi. Mulla on todettu masennus ja sen luulis riittävän osittain elämän suunnittelun pilaamiseen mutta ei…
Kesäkuussa mun äiti alko juomaan alkoholia jota vähän ihmettelin, koska sitä ei ole se koskaan ennen kiinnostanu. Se alkoi ihan muutamasta viikonloppuisin mut tilanne eskaloitu siinä kun hän meni töihin ja poltti itsensä loppuun. Lonkeroa ja siideriä alko kulumaan myös arkisin melkein joka päivä.
Olin tyhmä ja uskoin kaiken mitä se siitä selitti eli hän ansaitsee sen rankan työpäivän jälkeen… Aika pian tilanne meni kuitenkin siihen että alkoi juomaan salaa minulta ja isältä, baarikaapista katosi isäni pulloista vahvempia juomia ja piilotteli tölkkejä pihalla, saunassa ja kaapeissa.
”Nyt se loppuu, mä lupaan.” Haluisin uskoa tohon lauseeseen mut mä en voi, oon kuullut sen liian monta kertaa. Muhun sattuu tosi paljon enkä tiiä enää mitä tehdä. Oon suutuspäissäni uhonnut lähteväni pois koska en kestä kattoo sen touhuja mut tunnen liikaa velvollisuutta vahtia ja auttaa sitä. En kuitenkaa haluais tuhlata elämääni aikuisen ihmisen vahtimiseen ja kyttäämiseen, mutta se on ainoa asia joka pitää mut järjissäni.
Joten mitä ihmettä mä teen?
Kommentit
(1)
Lasinen lapsuus
18.04.2019 12:55:17
Sitä tuntee paljon kaikenlaisia tunteita kun läheinen juo. Yksi pitäisi kuitenkin muistaa: Se ei hyödytä ketään jos itsekin väsyy/uupuu/tuhoaa elämäänsä siinä vierellä. Jokaisen tulisi miettiä ensin omaa tilannettaan ja omaa etuaan, vaikka se itsekkäältä voi tuntuakin. Sinun elämäsi on edessäpäin, älä pilaa sitä ja omia mahdollisuuksiasi. Lähteminen on usein ainut vaihtoehto sillä päihteiden käyttäjä ei ajattele kuin itseään siinä omassa tilanteessaan. Joskus se voi auttaakin herättämään todellisuuteen ja parantamaan tilannetta. Jokainen on loppupeleissä vastuussa itsestään ja tekemisistään ja jos ei itse halua muutosta (kuten alkoholistit eivät useinkaan halua), on lähteminen ainut oikea tapa. Jonakin päivänä saattaa asia kuitenkin selvitä ja äitisi pääsee päihteistä eroon. Ja jos näin ei tapahdu, se on hänen valintansa, ei muiden syy. Päätökset ovat usein vaikeita mutta hetken päästä helpottaa.