18v ja alkoholisti

Nimimerkki: AP93

Olen vasta 18-vuotias, ja ongelmani alkoi tullessani täysi-ikäiseksi. Olen siis juonut
jo 13-vuotiaasta asti, mutta vain korkeintaan 3 kertaa kuukaudessa kavereiden kanssa muutaman oluen, lonkeron tai siiderin. Mun perhe, kaverit, ystävät, opettajat, kuraattori, baarin henkilökunta ja terkkari on ollu huolissaan musta ja mun juomisesta.

Kun musta tuli vanhempi join myös paljon enemmän. Enemmän kuin kukaan muu kavereistani! Eräänä ystävänpäivänä mulla oli koulussa mukana 0,5 viinapullo ja nautiskelin siitä pitkin päivää.. Onneksi en jäänyt kiinni ja selvisin kotiin ongelmitta. Jatkoin illalla juomista.

Toinen kerta kun join koulupäivän aikana oli keväällä: aloitin aamulla yhdeksän aikaan. Mulla oli kaksi tai kolme likööripulloa ja ne tyhjeni lujaa vauhtia, lopulta oli vain pakko mennä kämpille lepäilemään.

Kesällä 2011 se paheni. Nimittäin join 2-3 kertaa viikossa. Se oli kun baariin pääsi niin sinne upposi kunnolla rahaa. Viinaa ja likööriä meni kurkusta alas kunnolla!

Join puolivuotta, joka viikonloppu ja välillä viikollakin, saatoin mennä krapulassa kouluun. Mulla oli paha olla. Join illassa litran viinaa mikä on tajuton määrä tämmöselle 52 kiloselle ja 166 senttiselle tytölle. Jotkut eivät sitä usko mutta voisin vaikka heti todistaa! Juuri uutenavuotena join sen litran leijonapullon ja noin yhden kaljan. Olisin voinut juoda lisääkin mutta juomat (luojan kiitos!) loppuivat.

Kerran mulla oli kaksi litraa viinaa ja erilaisia liköörejä, join aivan tajuttoman määrän enkä muista illasta mitään. Annoinhan toki noista juomista kavereillekin joten kukaan ei osaa sanoa tarkalleen paljonko join.

Ja nyt.. Tapasin erään kolmevuotta vanhemman pojan, täydellisen sellaisen! Hän
juo itsekkin, mikä ei mua haittaa mutta nyt vietämme molemmat tipatonta vuotta 2012. Oloni on aivan mahtava, eikä mun tee ees mieli juoda kaiken tyhmän kännisekoilun jälkeen.

Hassua tässä on se, että tapasin tämän pojan juuri kännissä. Olin tanssinut baarin tanssilattialla. En pysynyt pystyssä, heiluin ja kaatuilin ja tämä tuki mua. Kaksi tai kolme viikkoa sen jälkeen hän tuli baarissa kysymään muistanko häntä ja vastasin ”en”. Noloa. Silti me tapaillaan edelleen! Tämä on AINOA kerta mistä iloitsen. Olin jo luovuttamassa mun elämäni suhteen ja tapasin hänet!

Nyt olen ollut selvänä, en aio juoda tippaakaan. Jos koituu ongelmia ja haluaisin juoda – puran itseäni tälle pojalle, en korkkaa pulloa ja kännäile. Haluan parantua, olla raitis!

On suorastaan ihme että olen vielä hengissä. Ja mä PYSTYN SIIHEN raittiutumiseen!