Alhaalta ylös!

Nimimerkki: Elämä on.

Olen 15-vuotias ja alamäki alkoi kun täytin 14, silloin vielä vastustin huumeita ja alkoholia. Kaikki lähti siitä kun tutustuin vääriin ihmisiin. Liikuin heidän kanssaan paljon, enkä tiennyt mitä odottaa. Kun kuulin heidän taustoistaan pelästyin aluksi mutta ajattelin, että kaikki pääsee yli huumeista, lääkkeistä, alkoholista ja tupakasta.

Join heidän kanssaan usein ja se johti myös tupakan, lääkkeet ja huumeet kuvioihin. Aluksi en halunnut kokeilla huumeita, kunnes paras kaverini kokeili, oli minunkin kokeiltava. Jäin koukkuun heti. Aluksi en pitänyt huumeita kovin pahana tapana, mutta sitten tuli vieroitusoireita, unettomuus, pahoinvointi, yms.

Kerran pilvipäissäni jouduin raiskauksen uhriksi, en uskaltanut hankkia apua. Kerroin kuitenki parhaalle ystävälleni ja hän purshkahti itkuun ja pahoitteli tapahtunutta. Hän ei enää ikinä sen jälkeen pitänyt yhteyttä ja muutti toiselle paikkakunnalle. Hän kuoli kokaiinin yliannostukseen marraskuussa 2011.

Se otti koville ja päätin hankkia apua. Vanhempani olivat poissa tolaltaan, mutta isoveljeltäni sain tukea. Pääsin kuiville 4 kuukaudeksi kunnes läheisin ihminen minulle ikinä, mummoni sairastui ja lopulta kuoli toukokuussa 2012. Taas tuli takaisku ja retkahdin pahasti. Ensin tuli kannabis sen jälkeen kuvioihin tuli kokaiini ja LSD sekä lääkkeet. Pääsin ripille loppu kesästä ja kaikki rahat tuhlasin huumeisiin. Minulle todettiin vaikea masennus alkusyksystä ja se on ollut vaikeaa hyväksyä.

Olin pahassa koukussa huumeisiin ja lääkkeisiin kunnes lopulta ihmiset rupesivat kiinnittämään huomiota outoon käytökseeni. Niinpä kerroin totuuden ja sain apua. Käyn päihdeklinikalla ja saan apua läheisiltä. Se on mahtavaa. Olen ollut kuivilla nyt yksi ja puoli kuukautta ja asiat sujuvat paremmin. Vastoinkäymisiä tulee edelleenkin ja toivon hartaasti etten retkahda uudelleen!