Alkoholi ei sopinut minulle

Nimimerkki: Ville vain

Koin elämäni parhaat hetket ollessani raittiina vuoden ja kymmenen kuukautta. Suoritin raittiutta niin hyvin että unohdin siinä joogaamisen keskellä itseni. Pelkäsin lopulta niin kovasti minuuteni häviämistä ja päätin hankkia sen takaisin viinalla. Vuosi ja kymmenen kuukautta, uusia ystäviä, uusia harrastuksia, uutta virtaa, ja uusi rakkaus. Niihin en osannut luottaa, kun en ollut koskaan opetellut. Enkä yrittänyt. En uskaltanut. Alkoholin kanssa suhde oli kestänyt 16 vuotta, siihen saatoin tukeutua.

Nyt on kulunut noin 10 kuukautta siitä kun päätin olla kohtuukäyttäjä. 10 kuukaudessa olen muuttunut paljon. Minuuteni tuli kyllä takaisin, tai oikeastaan nyt se on totisesti kadonnut, ja huomaan sen olemattomuuden. Olen nyt hyvin pieni, itkuinen pieni poika. Olen alkoholisti. Join eilen, tai aamuun asti se meni, siis tänään, viimeisen kerran. Se pelottaa ihan helvetisti. Olin lähellä menettää itseni lisäksi läheisimmän ihmisen joka minulla on. Minä en ole ikinä pärjännyt yksin vaikka olen niin antanut ymmärtää. Minä olen todella huono pärjäämään yksin. Tämä on nyt se voima jolla päätän jatkaa eteenpäin. Minun ei tarvitse pärjätä yksin. Yritän opetella luottamista. Soitin tänään äidille, hänelle ja aa-puhelimeen. Soitan huomenna tuttuun a-klinikkaan ja varaan sieltä ajan. Nyt minä tiedän, että olen sairas.