Alkoholin merkitsemä – kehdosta hautaan

Nimimerkki: Siipirikko

Suomen sodat tekivät vanhemmistani sotaorpoja isien ollessa rintamalla ja äitien työelämässä. Lapset lähetettiin maalle sukulaisten suojaan. Ei ollut helppoa jäädä perheen lasten rinnalle armopaloja syömään, kiitollisuuden velkaan. Se arpi ei koskaan umpeutunut älykkäiltä ja kyvykkäiltä taiteilijavanhemmiltani. 

Vaikka äidin isä käytti alkoholia, niin äiti ei koskaan osoittanut piirteitä alkoholismista, vaan hän oli riippuvainen suhteesta alkoholistiin. Alkoholisti järjesti hänelle mahdollisuuden päivittäisiin draamoihin, johon oli tärkeää vetää minut todistajaksi. Se kohotti heidän hekumointiaan väkivaltaa harjoittaessaan. 

Olin jo ennen kouluikää äidilleni ”ystävätär, terapeutti”, jolle hän kertoi isän jättävän perheen, olevan muiden naisten kanssa… Äiti vaati minun alkavan työt heti, koska hänellä ei ollut koulutusta. Melkein kaikki lapsista perivät häneltä näitä ”kirjainsairauksia”.

Äidin ollessa synnyttämässä viimeistä lastaan isä teki tuttunsa vaimon raskaaksi kotona lasten katsoessa tämän hurmurin elkeitä ja piilottaessa naisen, kun hänen miehensä tuli hakemaan vaimoaan yöllä. Koin ensimmäisen kerran, miten mies nauttii tekeytyessään syyttömäksi. Ja kas, aviomies lähti hänen ystävänään, vaimon täristessä pelosta sohvan takana. Olin 10-vuotias silloin. Kun vieras nainen valmisti meille aamiaista ennen kouluamme, tunsin hänen pelkonsa ja vihansa minua kohtaan. Olinhan ymmärrysiässä! 

Ei jäänyt ainoaksi ”villikauraksi”, vaan minulla on ympäri Suomea sisar- ja velipuolia. Kalevalaa lukiessani samaistin itseni Marjattaan, jonka veli vietteli ja makasi.

Sain eväitä elämään ajoissa. Vaikea tilanne silloin, kertoako vai ei äidille, mutta se ratkesi, kun naapurin rouva juoksi itkien äitiä vastaan tämän tullessa vauvan kanssa tiellä ja kertoi hänelle öiset tapahtumat. Niin kiire oli vahingonilossaan, ettei voinut odottaa kahdenkeskeistä oloa kahvikupin ääressä! 

Myöhemmin äiti itki minulle, että he kävivät katsomassa naisen lasta isän kanssa. Vauva oli kopio isästä, kuten kaikki mekin. 

Välistä minut lähetettiin hakemaan meille asuntoa, kun vanhempani erosivat muutaman kerran joka viikko rikkoen tavaraa ja jakaen lapset keskenään. Kun sitten sain jonkun asunnon äidin katsottavaksi, sinne mentiin puhumaan yhdessä isän kanssa, että minä olen kateellinen ja haluan heidän eroavan! He olivat niin rakastuneita ja onnellisia! 

Olin ensimmäisen kerran joku 15-vuotias ja koulun jälkeen työssä motellissa huoneita siivoten, tiskaten, kahvilassa. Sain siihen aikaan kustantaa myös koulunkäyntini. Keskikoulu oli maksullista. 

Raskainta oli, kun ahdistukseeni ja masennukseeni kävin psykiatrin luona, ja hänkin syytti minua kateudesta vanhempieni suhdetta kohtaan ja halustani rikkoa se! 

Minä olin piikana kotona ja myöhemmin sisaruksilleni heidän tukenaan heidän rakastuessaan, erotessaan ja mennessään naimisiin uudestaan. On nähty erimaalaisten miesten samanlaista käytöstä. 

Joulun aikaan on kaikkein vaikeinta, sillä ahdistus ja suru nousee ensin tunteina. Sitten muistaa, mitkä tapahtumat ne ovat nostaneet esiin. Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että kuoleman jälkeen tupsahtaisimme tänne uuteen elämään. Nyt alan suunnitella, minkälaisen elämän haluan tämän jälkeen, sillä ei tätä enää monta vuotta kestä, kun alan lähestyä 80 vuottani!