En saa lähdettyä pois

Kuulostaa tutulta. Ihan todellakin. Yli 8.v ollaan yhdessä oltu ja oikeastaan koko aika hirveää juomista enemmän puolison puolelta, mutta myös itse olen siihen sortunut. Turhauttaa, kun itse yrittää olla juomatta tai niin, että harvoin ottaa niin toinen ei välitä mistään mitään vaan juo entiseen malliin. Kauhean raskasta on. Itse sitten humalassa välillä ja aika usein alkaa räyhäämään puolisolle ja aiheuttaa kauheita riitoja, kun ei jaksa tällaista elämää. Jotenkin ei osaa lähteä pois, kun on hyviäkin asioita suhteessa. Vanhempanikin ovat sanoneet, että pitäisi erota, kun aina on sama paha olo tuosta juomisesta. Järki myös sanoo, että ei toinen ihminen muutu, jos sitä ei itseä kiinnosta. Vaikeaa on, kun se välillä kuitenkin sanoo, että haluaa muuttua ja vaikuttaa yrittävän, mutta niin äkkiä taas lupaukset rikotaan. Anteeksi olen nyt juonut muutaman niin ei mitenkään järkevä kommentointi tullut. Olisi mukava kyllä jutella asioista vielä. Olen aika hiljainen ja en uskalla/osaa mennä puhumaan ammattilaiselle, vaikka tiedän, että se olisi tarpeen. Jospa tämä on jo edistystä, että voin tänne kirjoittaa. Toivoisin kirjoituksia muilta jatkossakin. Aloittajalle kaikkea hyvää. Samassa veneessä ollaan aika lailla tuon juovan puolison kanssa. 

Näen itseni nuissa tarinoissa juovana puolisona. Neuvona voisin antaa ja vaikka tämä tuntuu kylmältä, niin laittakaa alkoholisti valinnan eteen ja jos valinta on alkoholi, niin lähtekää. Se on oikeasti parasta mitä voitte juovalle tehdä, rakastaa ei voi raittiiksi vaan raittius valitettavasti ansaitaan juomalla. Jossain kohtaa kun huomaa mitä on menettänyt voi alkaa halu muutokseen,jos on alkaakseen. Voimia teille molemmille! Me alkoholistit teemme mitä vain, että saamme juoda, puhumme ja lupaamme kuun taivaalta ja tähdet kaupanpäälle, että voisimme jatkaa juomista.