Kirje Amfetamiinille

Nimimerkki: Pörrääjä73

Törmäsin piriin suunnittelematta vuonna 1996 kun olin 21-vuotias, sitä ennen ainoat päihteet olivat pilvi ja alko. Rakastuin aineeseen heti ja vedin jo ekat suoneen. Siitä lähti mun ja pirin yhteinen matka, jolle ei taida loppua tulla. 

Käytin piriä alusta asti aina kun mahdollista kunnes kerran valvoin yli viikon ja sairastuin psykoosiin. En silti lopettanut vaan jatkoin pärjäämistä heti lyhyen sairaalahoidon jälkeen. Lopetin alkoholin käytön kokonaan, mutta piri, suuri rakkauteni on seurannut minua kaikki vuodet. Pisin tauko oli vuoden, jolloin olin katkaisuhoidossa 5 kuukautta. Tänä päivänä kärsin pahoista ahdistus/pelkotiloista, joihin en bentsoja päihdetaustan takia saa, ja uskokaa, kun otan piriä, ei pelkoja eikä ahdistusta, en kärsi myöskään laskuista, olen vaan lopulta niin väsynyt, että nukun.

On mulle määrätty vaik kuinka monta drobbia pelkoihin eli esim. Truxal, ketipinor, rxulta, anksilon, olanzapin ainakin ja mikään niistä ei auta, mut bentsoja joudun ostamaan katukaupassa, jos ei piriä ole, eli amfetamiini on mun lääke ja luultavasti pörrään menemään vielä 70 vee rollaattorin kanssa pitkin pihoja…