Kuppi nurin

Nimimerkki: RHR

Päätin vakaasti tämän vuoden alkupuolilla lopettaa alkoholin käytön kokonaan. Hyvin menikin joitakin kuukausia, kunnes alkoi kesä ja ah, ihana lämpö. No mitäs, kyllähän voin sallia itselleni ottaa vähän. Miksi en uskonut itseeni, etten voi ottaa pisaraakaan?

Alkoholia otan kerralla aina liikaa. Näin kävi myös viime perjantaina. Viikonloppu meni itkiessä silmät tomaateiksi. Karmea itsesyytös valtasi mieleni ja olisi tehnyt mieli vain jäädä sängyn pohjalle märehtimään omaa surkeutta.Onneksi mulla on muutama hyvä ystävä, joille purin tilannettani. Tsemppasivat minua.

Tein päätöksen lähteä hakemaan apua alueeni päihdepolilta. Ennenkin olen ollut, mutta asiakkuus tarvitsi käynnistää uudelleen. Kävin juttelemassa ja sain ajan reilun viikon päähän, josta olen onnellinen. Yksin en nyt pärjää. Elämässäni on tapahtunut niin paljon mieltä ja psyykettä kuormittavia asioita pienen ajan sisällä.

Pahaa oloa olen mennyt pakoon liian kauan, kera pullon. Yritän olla armollinen itselleni ja ottaa tämän opetukseksi jatkaakseni taas pystypäin päihteettömällä tiellä.

Haluan tsempata kaikkia, jotka kamppailevat alkopirulaisesta eroon! Ei ole helppoa, mutta kannattaa. Jaksamista syksyyn ja armollisuutta itseä kohtaan <3