Matkalla

Nimimerkki: Valotunnelipimeys

Istun kylpyhuoneen lattialla ja poltan röökiä. Muistelen aikaa josta kaikki lähti…

Täytettyäni 13 vuotta aloitin yläkoulun ja mulla oli kaikki hyvin ja mulla oli jopa ystävä. En tiedä mitä tein väärin, mut mua puukotettiin selkään. Kukaan ei ollu mun kans enää sinä syksynä.

Muistan, kun välitunnilla sato, olin yksin ison koulun pihassa puun alla. Seisoin ja katsoin tyhjyyteen. Seuraavan kerran muistan, kun venasin luokkaan pääsyä. Käytävä oli täynnä ihmisiä. Seisoin naulakon alla. Yhtäkkiä huomasin, ettei käytävällä ollut ketään. Hämmennyin ja ihmettelin mitä oli tapahtunu. Koputin luokan oveen ja opettaja päästi mut sisään ja siellä kaikki oli. Ahdisti.

Muistan myös sen terveystarkastuksen, jossa terkkari pakotti ottaa suuren laastarin pois ranteesta. Jäin kiinni. ”No ne on vaan pintanaarmuja”.

Se uusivuosi, kun olin kaverilla. Se uusivuosi, kun sain soiton, et äiti on teholla. Järkytyin ja ahdisti. Lääkkeiden yliannostus alkoholin kanssa saunassa. Äitiä ei näkynyt kotona paljoo sillon. Pari kuukautta äidin itsemurhayrityksen jälkeen olin köksän tunnilla. Menin vessaan tunnin loputtua ja kaivoin laukusta minigripin puolillaan lääkkeitä, jotka olin himasta ottanut. Kauhoin niitä veden kanssa kurkusta alas ja menin ulos. Mahaan sattui ja alko väsyttä. Menin kuraattorin kanssa sovitulle ajalle, jossa sammuilin. Veto oli poissa ja kuraattorin soitettua äidille mut talutettiin koulun pihan poikki autolle.

Muistikuvat on siinä, ku könysin autoon, olin jossain menossa sellasen ihmisen mentävän renkaan läpi ja ku heräsin teholta. Mulla epäiltiin aivokuumetta, ku en myöntany ottaneeni lääkkeitten yliannostusta. Myöhemmin lääkäri tuli kyselemään multa olinko kuitenki ottanu lääkkeitä. Murruin ja itkin ”joo, otin”. Paikalle tuli sossu ja selvitti, että oon yrittäny itsemurhaa. Ei.. ei se sitä ollu.. halusin vaan hetkeks pois.. Nuorisopsykiatri käynnit, sossu, tukihenkilö, perhetyöntekijä..

Siitä joku puoli vuotta niin join ekat kännit. Aloin polttaa röökiä. Ne oli cool ja kaveritki..  Siitä aikaa eteenpäin muutettiin äidin kans pois isän luota. Kaveripiiri vaihtu. Röökii, alkoholii, pilvee. Sossu pakotti mut isän luo syyslomalla. Ahisti. Lähin hatkoille. Mut saatiin kiinni ja kiikutettiin laitokseen. Hatkasin ja vedin päätä täyteen. Jouduin osastolle – mulla epäiltiin psykoosia ja sain lääkkeet. En saanu tietenkää mitään viihdearvollista…

Laitoksenvaihto eripuolelle Suomea. Sen jälkeen on tullu kokeiltuu vauhtii, subuu, polteltuu enemmän ja vedeltyy bentsoi. En ole jääny kiinni. Motivoi käyttämään. Kaikki niin luottaa muhun ja ennustaa hyvää tulevaisuutta. Oon jo matkalla. Eikä mulla oo motivaatioo ”hyvään elämään”. Kohta pääsen pois. Sitten mua ei oo kukaan vahtimassa. Enkä ees sulje pois suonensisäisiä. Joku on epäilly mulla kaksuuntasta. Oon outo ja sekava. En tunne.