Minä ja kannabis

Nimimerkki: Mary Jane

Luulin antavani vain puolikkaan sormen. Mutta vei koko käden. Vei koko naisen.

Ylpeilen sillä etten ole koskaan edes kokeillutkaan oikeita huumeita. En laske kannabista huumeeksi, en koe olevani huumeiden käyttäjä. Mutta silti poltan päivittäin. Olen siitä riippuvainen. En olisi todellakaan uskonut, että onnistun kehittämään riippuvuussuhteen kannabikseen.

Ensimmäisiä kertoja kokeilin 18 -vuotiaana. Sen jälkeen käyttö oli hyvin satunnaista. Vuosien kuluessa homma alkoi kiinnostaa enemmän, joka perjantai toivoi että pääsee sauhuttelemaan. Kului taas vuosia, ja huomasin polttelevani lähes päivittäin. Päivittäistä käyttöä on nyt jatkunut vuositolkulla. Kolmen päivän tauko tuntuu suurelta voitolta. Olen nyt n. 40 -vuotias.

Todellisuudessa en edes halua lopettaa. Miksi haluaisin? Ymmärrän myös etten enää onnistu satunnaiskäytössä. Elämää on tullut katseltua vihreiden lasien takaa niin pitkään, että maailmankatsomus on muuttunut, välillä koen etten enää edes tunne itseäni. Ihmettelen kuinka olen tähän päätynyt. Tunteeni kannabista kohtaan ovat ristiriitaiset. Rakastan sitä, mutta tiedän että olen romantisoinut koko homman. En inhoa sitä, mutta inhoan itseäni kun olen sen edessä niin heikko. Tiedän että minun pitäisi lopettaa kokonaan, mutta kun en halua.