No mutta se on vain pilveä!?

Nimimerkki: Läheisentarina

Olen entinen päihderiippuvainen, nykyinen päihderiippuvaisen puoliso. Mieheni kannabiksen käyttö alkoi, kuten yleensäkin riippuvuus alkaa: salakavalasti ja vähitellen. Käyttöä oli ensimmäinen seurusteluvuotemme aikana satunnaisesti, mutta vuoden jälkeen homma levisi käsiin.

Mieheni menetti ajokorttinsa, alkoi valehdella, manipuloida ja saada järkyttäviä raivokohtauksia. Selvinpäin pystyi olemaan päivät, mutta illan koittaessa savua oli saatava. Päivisin lupasi lopettaa, pitää taukoa. Näinä hetkinä näin sen ihmisen, joka puolisoni oli ollut alkaessamme seurustella.

Nyt olen raskaana loppusuoralla ja lastensuojelun vaihtoehdot ovat joko ero tai puhtaat seulat. En jaksa uskoa enää siihen, että mieheni lopettaisi joten ei liene epäselvää mikä on ainut ratkaisu. Ei se silti tee siitä helppoa valintaa.

On järkyttävää huomata, miten niinkin ”viaton” päihde kuin kannabis, saa aikaan niin paljon pahaa. Itse en ennen ollut kannabisvastainen, päinvastoin ei se haitannut minua. Mutta kokemus kasvattaa, vai miten se meni?

En toivoisi samaa edes pahimmalle vihamiehelleni, tämä on ollut niin henkisesti raskas matka kulkea. Riippuvuus on sairaus, aineesta huolimatta. Toivon, että joskus myös mieheni kääntää elämänsä suunnan ja ehkä voi joskus olla lapselleen sellainen isä, minkä lapsi tarvitsee.