Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Väkivalta, huumeet, alkoholi & lapsiperhe

Nimimerkki: palasista_ehjäksi

Voin kertoa omasta kokemuksestani, 3.5vuoden ajalta. Yksi lyönti tai kuristaminen ei todellakaan jää siihen yhteen kertaan. Jos kerta toisensa jälkeen antaa anteeksi, se antaa viestin toiselle, että hyväksyy tilanteen ja asiat joita sinulle tekee.

Itse aloitin seurustelun huhtikuussa 2011 ihanan ja mukavan miehen kanssa, jonka kanssa jo vuotta myöhemmin lapsenkin sain. Ensimmäisen kerran hän kävi kimppuuni 2011 vuoden lopussa – 2012 vuoden alussa. Meille tuli sanallista riitaa, otti minua kurkusta kiinni, tönäisi pyykkitelineen päälle joka meni ihan hajalle ja lyttyyn. Menetin tajuntani ja virkosin lattialta miehen istumassa päälläni ja piteli kurkkuani. Pääsin ylös, juoksin vessaan ja menin oksentamaan, sain paniikkikohtauksen tilanteessa. Tulin vessasta. Mies itki makuuhuoneessamme ja sanoi lähtevänsä pois, ettei ymmärtänyt mikä hänelle oikein tuli, miksi hän kävi päälleni niin rajusti ja kyseli itseltään miten pystyi tekemään minulle niin.

Tässä vaiheessa, kun väkivaltatilanne oli ”vasta” ensimmäinen, ja miehen reagoitua tilanteeseen itkemällä minulle krokotiilinkyyneleitä, ja minun ymmärtäessä häntä ja antamalla anteeksi, se oli alamäki, ja helvetti joka sen jälkeen alkoi, loppumaton väkivallankierre. Huume- ja alkoholiongelma oli astunut elämääni.

Meni kuukausia todella hyvinkin, ei se pelkkää pahaa ja huonoa kokoaikaa ollut. Oli hyviäkin hetkiä, olin itseasiassa onnellisempi kuin koskaan. Olin saanut miehen, johon olin jo teini-iässä ihastunut. Hän oli todella hyvä tekemään ruokaa, piti tytärtäni kuin omanaan ja meillä vaan synkkasi niin hyvin. Samanlainen huumorintaju. Tunsin itseni hänen seurassaan tärkeäksi ja rakastetuksi.

Syksyllä 2012 muutimme ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Lapsi oli syntynyt saman vuoden talvella, ja saimme kesällä lapsemme kotiin sairaalasta. Pieni linnunpoikasemme syntyi keskosena. Mies oli hyvä isä lapselleen, syötti yöllä ja antoi minun nukkua. Touhusi lasten kanssa ja yritti panostaa lapsen hoitoon ja kasvattamiseen. Se tosin oli vaikeaa vieroitusoireissa, joten kahden lapsen hoitaminen ja kodinhoito siirtyi kokonaan minun niskaani.

Rahapulassa, joka oli kroonista, eli TÄYSIN kädestä suuhun -tyylillä elämistä, suostuin huumekauppaan kotoamme. Kotoamme, jossa asui pieniä lapsia. Se voi kuulostaa todella karulta, niinkuin onkin, minulla ei ole mitään puolustusta siihen asiaan. Rahaa vain oli saatava, että mies pystyy pitämään itsensä terveenä, jolloin koko perhe olisi taas edes hetken kasassa. Tätä kirjoittaessani, tunnen järkyttävää häpeää ja syyllisyyttä itseäni ja lapsiani kohtaan, mitä olen oikein ajatellut?

Meni kuukausia.. Syksyllä mies tuli aivan sekaisin kotiin. Kaikki oli välillämme ollut OK, eikä riitaa tai muutakaan sanaharkkaa ollut. Moikkasin normaaliin tapaan iloisesti, telkkaria katsellen. En saanut vastausta. Mies tulee viereeni ja kysyy ensimmäisenä ”Haluatko sä kuolla?” Säikähdin, ja sanoin että rakas mitä sinä nyt? Hän toisti saman kysymyksen, ja kohta hänellä oli jo leipäveitsi kädessä, alisti minut keittiön nurkkaan, uhkaili veitsellä ja tökki sillä minua. Asiasta on tulossa oikeudenkäynti tämän vuoden talvella tai ensivuoden alussa. Mies rikkoi veitsellä ikkunamme, pahoinpiteli minut tajuttomaksi ym. Otin lapset ja lähdimme karkuun. Vielä pihalla hän yritti minua juoksemalla saada kiinni, mutta ehdittyäni keskelle erästä kenttää, aloin huutaa täysillä apua, jolloin hän säikähti ja lähti karkuun. Minulla ei ollut paikkaa mihin mennä, ja kello oli jo paljon. Etsin ensi- ja turvakotia, en löytänyt. Menin lasteni kanssa erään ystäväni luokse, ja onneksemme hän sattui alaovella yhtäaikaa vastaan, menimme sisään. Hän järkyttyneenä alkoi kysellä, ja kuvata naamaani, että mahdollisimman tuoreet kuvat saadaan poliisille.

Tämän jälkeen olimme miehen kanssa erossa, ja näimme seuraavan kerran 4kk päästä, kun hän tuli kylään. Vietimme mukavaa iltaa, kunnes jälleen juotuamme hän lukitsi minut kahdeksitoista tunniksi makuuhuoneeseen ja pahoinpiteli. Viimeisen naulan arkkuun hän hakkasi 9 kk sitten, kun hän sai puhuttua minut ympäri, ja tuli kotiini.

Eräänä päivänä sanoin hänelle haluavani erota, koska en jaksanut enään soutaa huopaa- meininkiä, ja muutenkin sairasta suhdetta, jota ei ollut voinut enään aikakausiin rakkaudeksi kutsuakaan. Päätin että jätän hänet. Pelkäsin kertomista kuin kuolemaa. Siinähän ei kauaa mennytkään, kolme päivää kerrottuani halusta eroa, tapahtui kaikista pahin (tai ainakin luulin niin) mies puukotti minua. Verta olen niin paljon luultavasti vain elokuvissa nähnyt. En edes muista kipua, kun puukko on lihaani mennyt, muistan vain, että verta suihkusi kaaressa ja tuijotin vain shokissa kättäni.

Aikaisemmin kerrottuani, luultuani puukotusta pahimmaksi, olin väärässä. Mies on kuristanut minua niin monta kertaa, että olen saanut kouristuskohtauksia sen vuoksi, ja jonka takia minulla on aivovamma. Käteni sain kuntoutettua joten kuten toimintakyvylliseksi, mutta aivovammaa ei voi parantaa.

En ole katkera miehelle, muttei hän anteeksiantoa tule minulta koskaan samaan. Ja jos joku tulee sanomaan, että miksi suhteessa olin, mikset lähtenyt pois? Vastaan, että oletko koskaan ollut korviasi myöten rakastunut johon kuhun, josta et olisi ikinä uskonut hänen tekevän sinulle pahaa? Niin kiltti ja mukava ollut aina. Olet lisäksi antanut koukuttaa itsesi siiheen ihmiseen. Ihmiseen, jonka kanssa luulit eläväsi loppuelämäsi. Tietoisestihan en ole itseäni häneen koukuttanut, mies oli vain niin hyvä puhumaan ja tiesi heikot kohtani ja oikeat narut joista vetää. Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista ja elämä on toki valintoja täynnä, ja jokainen itse voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Mutta uskon kuitenkin, että kaikilla asioilla on jokin tarkoitus tapahtua.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(6)

Location

paihdelinkki

30.07.2015 10:20:33

Hei Tarinasi herättää meissä täällä Päihdelinkissä todella paljon huolta. Toivottavasti sinä ja lapsesi olette nyt turvassa ja kaikista tapauksista on tehty rikosilmoitukset. Muistathan hakea apua itsellesi ja lapsillesi, jotta väkivallan aiheuttamat traumat tulisi käsiteltyä. Voit tiedustella apua esim. paikkakuntasi sosiaalitoimesta. Sieltä saat monenlaista tukea tilanteeseesi. Kenenkään ihmisen, ei aikuisen eikä lapsen, tulisi ikinä joutua kohdelluksi väkivaltaisesti. Sille ei ole mitään oikeutusta ja se ei ole rakkautta. Ansaitset paljon parempaa. Olet ollut rohkea lähtiessäsi suhteesta pois ja kirjoittaessasi tarinan. Olethan yhtä rohkea jatkossa. Äitinä lastesi turvallisuus ja onnellisuus on ensisijainen asia. Toivotamme onnellisuutta elämäänne ja sinulle vahvuutta hakea apua asioiden selvittelemiseen. Yst.terv. Päihdelinkin toimitus

Silmät auki

03.08.2015 22:58:54

Huh, kirjoituksesi on kuin minun suusta tullut, mutta jotenkin se sai silmäni auki tästä minun samankaltaisesta tilanteesta! Lähden huomenna pois toiseen kaupunkiin ja otan eron, tallennan kertomasi ylös siltä varalta jos alan taas sulkemaan silmäni tältä tilanteelta. Miten tämä kurjoituksesi sai minut tajuamaan tämän kaiken vaikka olen samassa tilanteessa? Olen hämmentynyt..

Anonyymi

03.09.2015 19:17:32

Voimia sinulle

palasista_Ehjäksi

08.09.2015 18:12:24

Nimim. Silmät auki. Oletko vielä samassa tilanteessa kuin vielä kuukausi sitten kerroit olevasi? Toivottavasti olet päässyt eteenpäin! Kaikkea hyvää!

Nappis

28.12.2015 16:08:00

todella paljon voimia sinulle!! Minä korjailen itseäni juopon exäni jäljiltä vieläkin ,vaikka vuosi on jo kulunut erosta. Tilanteeni on hieman erilainen koska mieheni on ammatiltaan psykoterapeutti ja päihdehoitaja ja sairaanhoitaja! eli täydellinen arsenaali aseita minua vastaan ,joka taistelin hänen alkoholismiaan vastaan.. Minua hän syytteli hulluksi ,kun sanoin että hän tarvitsee apua viina ongelmaansa,ja että MINÄ olen mennyt liian pitkälle..ongelma oli sitä luokkaa että kun minä olin lapsen kanssa sairaalassa hän lähti juomaan ,ja jätti eläimet ja lapset hoitamatta..ei tullut aamullakaan kotiin.kerran löi puukon sohvapöytään ja sanoi että tapa tällä itsesi jos uskallat??!! Uhkailuja että jos en vie lapsia hoitoon ,hän juo lasten läsnäollessa viskiä litratolkulla. Katosi useaan otteeseen ja löytyi aina vanhempiensa luota juomasta jotka olivat myös alkoholisteja..joskus tuli soitto että" onko täältä reissusta nyt vittu itte tultava??? Ja tämän kaiken seassa hän toimi psykoterapeuttina ja sairaanhoitajana!!! Aamuisin jos olisi joku puhalluttanut niin harvana kertana olisi ajokuntoa ollut,,, yritti saada puoliväkisin ostettua taloni puolikkaan,mutta huomasin ettei hänestä ollut vastaamaan yhtään mistään muusta kun juopottelusta...nyt olen lasteni kanssa asunut vuoden keskenään ja ollaan nautittu täysillä!!!Sinällään noin ammattitaitoinen juoppo oli pelottavaa seuraa! Osasi alistaa täydellä ammattitaidolla läheiset ja sai aina hienosti kierreltyä että syy olikin muissa kuin hänessä itsessään! 

Lyöty

19.08.2021 19:37:21

Minun tarinani on niin samanlaista kuin muilla. Ero ja yhtäkkiä tutustuminen ihanaan mieheen. Olisi hälytys kellojen pitänyt heti soida kun kävin töissä niin hän tapansa muka valvoi yöllä kolmeen televisiota karsien. En saanut unta. Tein keikkaa. Aamuisin nousi kyllä eväätkin laittamaan mutta huusi koko ajan että mitä sinä siellä työssä käyt. Typerä paikka. Käteni oli vahingoittunut ja eläkkeellä ollessani oli pakko olla ajan tasalla. Lopulta lähdin töistä. Ei sen kummempaa, luulin että huuto loppui. Ei loppunut. Sitten hän ravisti hiuksista ja annoin anteeksi. Pahempaa tuli, hän ei katunut. Onneksi ns korona aika kun hän usein leukani löi mustaksi. Maski peitti. Sitten hän potki minua, hyppäsi täydellä voimalla vatsan päälle. Työnsi lasipulolla korvan alle ja pitkään olivat kivut. Olen antanut periksi ja typerästä syystä. Aikuiset lapseni pitävät hänestä ja muutkin kun on charmia. Minulla on epilepsia lääkkeet ja hän toivoo että lopettaisin ne kun olen vuosia ilman kohtauksia mennyt. Ne ovat vaarallisia ja sairastun. En tiedä mikä hän on, mikä sairaus (narsismi ei riitä). Nykyään pidän kännyn ja lasit piilossa. Hän on särkenyt lasini ja Ed puhelimeni. Ei kadu ei kadu mitään. Täällä ei ole edes turvakotia lähellä eikä minulla tuttuja. Ei sitä uskalla lähteä