Muutosvaihemalli

Muutosta tavoiteltaessa voidaan erotella erilaisia henkisen työskentelyn vaiheita, joita ihminen käy läpi muutoksessa edetessään. Eteneminen muutoksessa ei ole suoraviivaista: joskus eteenpäin päästääkseen tulee ottaa askelia taaksepäin.

Muutosprosessi voidaan käsittää eri vaiheiden avulla. Muutosprosessi ei kuitenkaan välttämättä etene tässä järjestyksessä ja usein ihminen työstää useitakin vaiheita samanaikaisesti. 

Esiharkintavaihe:

Esiharkintavaiheessa ihminen ei yleensä tunnista ongelmaa tai on muutosvastarintainen. Ihminen ei ole motivoitunut tekemään muutoksia toimintaansa. Läheisille toiminnan haitat voivat näyttäytyä. Esiharkintavaihe voi kestää pitkään.

Tavoite: Tarkastellaan toimintaa konkreettisesti.
Keino: Kerrotaan käytön/toiminnan mahdollisista haitoista ja mietitään keinoja parantaa elämänlaatua. Päiväkirjan pitäminen alkoholinkäytöstä/pelaamisesta (ei välttämättä vielä muutostavoitetta).

Harkintavaihe: 

Harkintavaiheessa ihminen on enemmän tietoinen tarpeestaan muutosta kohtaan ja muutosta jo harkitaan. Ajatukset voivat kuitenkin olla vielä ristiriitaisia ja ihminen ei ole vakuuttunut muutoksen tarpeesta, vaikka huolta on saattanut herätä. Tässä vaiheessa pohditaan muutoksen hyötyjä ja haittoja, nykytilannetta ja sen vaikutuksia tulevaan.

Tavoite: Mietitään käytön tai toiminnan seurauksia ja sen vaikutuksia tulevaan.
Keino: Toiminnan hyötyjen ja haittojen listaaminen. Motivoiva haastattelu. Tulevaisuuden toiveet ja tavoitteet suhteessa nykyiseen käyttöön/toimintaan?

Valmisteluvaihe: 

Valmisteluvaiheessa ihminen suunnittelee muutosta ja valmistautuu siihen ajatusten ja tunteiden käsittelyn kautta. Tärkeää on luoda uskoa onnistumiseen ja kasvattaa pystyvyyden tunnetta. Ihminen valmistautuu toimintaan. Tässä vaiheessa voidaan hankkia lisätietoa ja kartoittaa apu ja tukipalveluja, kerätään henkisiä voimavaroja ja tehdään muita tavoitetta tukevia toimia.

Tavoite: Toimintatapojen uudelleen arviointi.
Keino: Konkreettisen suunnitelman tekeminen, johon kirjataan tavoitteet, suunnitellaan hoito/uudet toimintatavat, mahdolliset riskit ja muutosta tukevat asiat.

Toimintavaihe:

Toimintavaihe tarkoittaa muutoksen toteuttamista arjessa, aktiivisina tekoina. Aikaisemmin suunnitellut toimintatavat otetaan käyttöön. Ihminen voi tuntea ristiriitaisia tunteita muutoksesta ja kaipuuta vanhaan. Tunteet ovat luonnollisia ja retkahdukset mahdollisia. Ne ovat oppimiskokemuksia – mikä tilanteeseen johti ja mitä voisi tehdä toisin ensi kerralla?

Tavoite: Käyttöön/toimintaan liittyvien ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen hallinta.
Keino: Päiväkirjan tarkastelu ja tavoitteen määrittely: vähentäminen vai lopettaminen? Rajan määritteleminen vähentämisessä ja sen tavoitteleminen, päiväkirja auttaa havainnoinnissa. Onnistuneiden keinojen/käytösmallien tarkastelu ja onnistumisten vahvistaminen.

Ylläpitovaihe: 

Ylläpitovaiheessa uudet toimintatavat ja keinot ovat käytössä. Muutoksen vakiintuessa pyritään hallitsemaan ja ennakoimaan riskitilanteita ja vahvistamaan aktiivisuutta elämän muilla osa-aluilla, kuten työssä, harrastuksissa tai sosiaalisissa suhteissa. Jossain vaiheessa repsahdukset ja lipsahdukset vähenevät ja ehkä loppuvat. Ylläpitovaiheestakin saatetaan vielä palata edellisiin vaiheisiin. Tuen saaminen on tärkeää muutoksen ylläpitämiseksi.

Tavoite: Riskien hallinta, uusien toimintatapojen aktiivinen vahvistaminen.
Keino: Toimintatapojen tietoinen harjoittelu, vertaistuen hyödyntäminen.

Retkahdus:

Muutos vie aikaa ja yksi sen vaiheista voi olla vanhaan toimintaan palaaminen. Retkahdus ei tarkoita, että ihminen on epäonnistunut eikä retkahtaminen palauta muutostyötä alkuun. Edistystä on jo tapahtunut. Tapahtumaa tulee käyttää oppimisprosessina, joka auttaa välttämään riskitilanteita.

Tavoite: Pettymysten tunteiden hallinta, uudelleenmotivoituminen, riskitilanteiden tunnistaminen, selviytymiskeinojen ja hallinnan vahvistaminen.
Keino: Retkahduksen turvasuunnitelman tekeminen, tukihenkilön/vertaistuen käyttäminen.