Juomisen riskirajat
Alkoholin käyttö voidaan jakaa karkeasti erilaisiin luokkiin. Juomatapa voi elämän aikana muuttua luokasta toiseen useitakin kertoja. Luokittelu palvelee ammattilaisia, mutta myös alkoholin käyttäjää itseään, koska se kertoo erilaisiin juomatyyleihin liittyvistä riskeistä. Silloin, kun juominen ylittää riskirajat ja edellyttää hoitoa, luokka antaa myös suuntaa hoitomuodon valinnassa.
Alkoholinkäytön luokat on esitetty alla olevassa taulukossa.
|
Luokka |
Määritelmä |
| Täydellinen kieltäytyminen alkoholista (absolutismi) |
Henkilö ei käytä lainkaan alkoholia |
| Kohtuukäyttö | Alkoholin käyttömäärät ja –tapa ovat sellaisia, että haittojen todennäköisyys on pieni |
|
Ongelmakäyttö |
Riskikäytön rajat ylittyvät, mutta haittoja ei merkittävästi ole, ei myöskään riippuvuutta |
| -Haitallinen käyttö | Henkilöllä on selviä fyysisiä tai psyykkisiä haittoja muttei riippuvuutta |
| -Alkoholiriippuvuus | Tietyt diagnostiset kriteerit täyttävä juomistapa (mm. pakonomainen tarve juoda) |
Riskirajat
Ongelmakäytöstä puhutaan, kun riskikäytön rajat ylittyvät. Ongelmakäyttäjällä ei välttämättä ole vielä haittoja, mutta niiden ilmaantumiseen on suuri todennäköisyys. Siitä syystä näiden rajojen ylittyminen ilman haittojakin edellyttää ehdottomasti juomisen vähentämistä. Jos tämä ei omin voimin, läheisten tai vertaistuen avulla onnistu on syytä hakeutua hoitoon. Suomessa korken riskin taso terveelle, keskikokoiselle miehelle on 23-24 alkoholiannosta viikossa tai noin kolme annosta säännöllisesti päivittäin juotuna. Vastaavat luvut naisille ovat 12-16 viikossa tai 2 annosta säännöllisesti päivittäin. Kohtalaisen riskin taso miehillä on 14 annosta ja naisilla 7 annosta viikossa. Suomessa yksi alkoholiannos vastaa 33 cl keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä tai 4 cl väkeviä. Riskikäyttö on kyseessä silloin, jos nämä rajat ylittyvät säännöllisesti.
Riskirajat merkitsevät siis väestötutkimusten perusteella huomattavaa juomiseen liittyvien riskien lisääntymistä. Niiden alittaminen ei merkitse, että henkilö olisi turvassa näiltä haitoilta. Yksilölliset riskit ja elämäntilanteet vaihtelevat. Siksi ei kannata huoletta tavoitella näitä rajoja vaan käyttää tervettä järkeä ja tarkkailla omaa juomistaan (ks. alla kohtuukäyttö). Joissakin tilanteissa täydellinen alkoholista kieltäytyminen on suositeltavaa (työelämä, liikenne, raskaus, alaikäisyys, alkoholiriippuvuus ainakin jos aikaisemmat kohtuukäyttökokeilut ovat epäonnistuneet, jotkut lääkehoidot). Joillekin rajat ovat yllä esitettyä huomattavasti matalammat (pienikokoisuus, ikääntyneisyys, sairauden takia heikentynyt kunto, alkoholismin sukurasite, ks. Kuinka paljon on liian paljon? -opas).
|
Ketkä? |
Vähäisen riskin taso |
Kohtalaisen riskin taso |
Korkean riskin taso |
|
Terveet, työikäiset naiset |
0-1 annosta päivässä |
7 annosta viikossa |
Viikossa 12-16 annosta tai enemmän |
|
Terveet, työikäiset miehet |
0-2 annosta päivässä |
14 annosta viikossa |
Viikossa 23-24 annosta tai enemmän |
|
Raskaana olevat |
Ei ollenkaan |
||
|
Henkilöt, joilla on todettu alkoholin terveyshaittoja tai riippuvuus |
Ei ollenkaan |
||
|
Yli 65-vuotiaat |
Enintään 0-2 annosta päivässä, 7 annosta viikossa |
||
Kohtuukäyttö
Yleisesti ei voida sanoa alkoholin käytön koskaan olevan täysin turvallista. Pienikin määrä voi tietyssä tilanteessa aiheuttaa jonkun akuutin riskin, esimerkiksi liukastumisen ja tapaturman. Joskus pienikin määrä päivittäin käytettynä tai lyhytkestoinen riskirajojen ylittäminen esimerkiksi lomaviikon aikana voi johtaa ristiriitoihin lähiympäristössä. Tällöinkin omaa juomista on punnittava, vaikkei kysymys olisikaan varsinaisesta terveysriskiä lisäävästä käytöstä. Mitään yleistä turvarajaa ei voida asettaa tai sitten se olisi täydellinen pidättäytyminen alkoholista. Näin joskus on tosin toimittavakin (ks. yllä).
Suurin osa väestöämme juo alkoholia pieniä määriä ja siten, ettei merkittäviä terveysriskejä ole odotettavissa. Tällaiseen kohtuukäyttöön kuuluu terve varovaisuus silloin, jos kertakäytön raja tilapäisesti ylittyy.
Jokaisen alkoholia vähänkin käyttävän on hyvä ajoittain pysähtyä tarkkailemaan omaa alkoholinkäyttöään esimerkiksi kirjaamalla juomisensa muutaman viikon ajalta. Vaikka riskirajat alittuisivat, kannattaa miettiä, onko oma juominen viime aikoina lisääntynyt ja kenties muuttunut päivittäiseksi. Jos suunta on nouseva ja miehellä alkaa kulua yli kaksi ja naisella yli yksi annos joka päivä, on hyvä olla varuillaan. Jos tarkkailun tulos on, että riskirajat ylittyvät, on syytä hakea apua.
Absolutismi
Hämmentävä tieto on, että pieni alkoholimäärä suojaa sydäntä. Pitäisikö siis alkoholista täysin kieltäytyvien ryhtyä juomaan pieniä päivittäisiä alkoholimääriä? Tulokset ovat väestöseurannoista, joissa ihmiset ovat omien valintojensa kautta päätyneet tiettyihin elintapoihin ja pystyneet niitä kautta vuosien noudattamaan (eli siis pysymään kohtuukäyttäjinä). Tilanne olisi täysin erilainen, jos kaikki absolutistit ryhtyisivät juomaan. Osa ehkä hyötyisi, etenkin he, joilla on suvussa sydäntautirasite. Väestötasolla haitat kuitenkin olisivat todennäköisesti hyötyjä suuremmat, koska riippuvuuden kehittymisriski on suuri.
Kaija Seppä
LKT, professori, Tampereen yliopisto
Alkuperäinen julkaisu 25.3.2013
