Ahdistuneisuus ja pelkotilat

Julkaistu 19.2.2021

Ahdistus voi ilmetä esimerkiksi huolestuneisuuden ja levottomuuden tunteina. Siihen liittyy usein kehollisia tuntemuksia, kuten jännittyneisyyttä, hengenahdistusta, puristuksen tunnetta rinnassa, palan tunnetta kurkussa, sydämen tykytystä, huimausta tai vapinaa. Ahdistus voi liittyä johonkin tiettyyn tilanteeseen, mutta monesti sen kohdetta voi olla vaikea tunnistaa. Kaikki tuntevat ajoittain ahdistusta. Ahdistus nostaa kehon valmiustilaa ja valmistaa ihmistä reagoimaan uhkaavaan tilanteeseen. Ahdistus on siis yksilön selviytymisen kannalta myös tarpeellinen tunne. Joskus ahdistuneisuus kuitenkin heikentää ihmisen toimintakykyä tai muuta hyvinvointia. Tällöin kehon ja mielen valmiustila on ikään kuin jäänyt päälle tai reagoi liian herkästi.

Diagnoosiluokituksessa on useita ahdistuneisuushäiriöitä, jotka eroavat oirekuvaltaan. Yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä ahdistuksen tunne on aaltomaisesti pitkään jatkuvaa ja sen kohdetta on vaikea määrittää. Paniikkihäiriössä on kohtauksellisia paniikin tunteita. Paniikkikohtauksiin liittyy voimakkaita kehollisia reaktioita, jotka voivat herättää pelkoajatuksia esimerkiksi sairaskohtauksesta, kuolemasta tai itsensä hallinnan menettämisestä. Yksittäisillä peloilla, eli fobioilla on jokin tietty kohde. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyy erilaisten sosiaalisten tilanteiden aiheuttama ahdistus ja näiden tilanteiden välttely. Pakko-oireisessa häiriössä on mieleen tunkeutuvia ahdistavia ajatuksia, joita ihminen yrittää hallita toistamalla pakonomaisesti erilaisia rituaaleja ja tarkistuksia. Traumaperäisessä stressihäiriössä ihminen voi olla korostuneesti varuillaan ja reagoi traumamuistoihin tai traumasta muistuttaviin ärsykkeisiin voimakkaalla ahdistuksella. Ahdistuneisuushäiriöiden lisäksi useimmissa muissakin psykiatrisissa sairauksissa on yhtenä oireena ahdistus.

Ahdistus ja päihteet linkittyvät toisiinsa eri tavoin ja ahdistus voi olla päihteiden käytön syy sekä seuraus. Lyhyellä aikavälillä päihteet voivat helpottaa ahdistusoireita ja ahdistushäiriöt ovat yksi riskitekijä päihteiden ongelmakäytölle. Pidemmällä aikavälillä päihteiden liikakäyttö kuitenkin aiheuttaa ahdistuksen kaltaisia oireita. Myös vieroitusoireet muistuttavat ahdistusoireita.

Ahdistuksen hoitoon käytetään erilaisia terapeuttisia hoitomenetelmiä sekä lääkitystä. Terapeuttiset menetelmät voivat keskittyä mm. ajatus- ja toimintamallien muuttamiseen tai kehon rauhoittamiseen. Jos ahdistus liittyy tiettyihin tilanteisiin, liittyy siihen yleensä näiden tilanteiden välttelyä. Asteittaisella altistamisella sopivasti epämukavuusalueella oleville tilanteille voi oireita pikkuhiljaa lievittää. Tilanteiden jatkuva välttely puolestaan vahvistaa pelkoajatuksia ja pitkällä aikavälillä voimistaa oireilua, jolloin yhtenä riskinä on elämänpiirin kapeutuminen. Kehon rauhoittumisjärjestelmää voi aktivoida esimerkiksi erilaisin hengitysharjoituksin. Kohteettoman ahdistuksen voidaan psykologisesti ajatella peittävän alleen muita tunteita tai ajatuksia, jotka ovat ihmiselle liian vaikeita kohdata. Terapeuttisissa prosesseissa voidaan pyrkiä näiden tunteiden tai ajatusten käsittelyyn. Lääkityksenä taas käytetään nykyisin usein mielialalääkkeitä. Nopeasti ja tehokkaasti vaikuttavat bentsodiatsepiinit aiheuttavat herkästi riippuvuutta, joten niiden käyttöä yleensä harkitaan tarkkaan.

Ahdistuksen hallinnassa auttavat hyvinvointia tukevat elintavat, kuten säännöllinen vuorokausirytmi, liiallisen stressin välttäminen, omien rauhoittumistapojen löytäminen, liikunta ja päihteiden sekä kofeiinin liikakäytön välttäminen. Omiin sekä muiden ahdistusoireisiin tulisi suhtautua ymmärtäväisesti. Oireiden ilmeneminen on tahdosta riippumatonta, ja mahdollinen syyllisyys tai häpeä vain vahvistaa oireita sekä niistä koettua kärsimystä.

Mielenterveystalo.fi sivustolta löytyy lisää asiantuntijoiden tuottamaa tietoa ahdistuksesta ja muista mielenterveysasioista sekä omahoito-ohjelmia.

Virve Rutanen
psykologi