Amfetamiinijohdokset (Elvanse, Attentin) päihdekäytössä

Julkaistu 11.10.2022

Yleistä amfetamiinijohdoksista

Amfetamiinijohdokset deksamfetamiini (Attentin) ja lisdexamfetamiini (Elvanse) kuuluvat samaan keskushermostoa stimuloivien lääkeaineiden ryhmään kuin metyylifenidaatti. Niitä käytetään pääasiassa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (attention deficit hyperactivity disorder, ADHD) lääkehoidossa, jossa ne vähentävät keskeisiä oireita ainakin lyhytkestoisessa hoidossa.

Amfetamiinijohdosten vaikutusmekanismi, annostus ja vaiheet elimistössä

Amfetamiinijohdoksien vaikutuksen arvellaan perustuvan dopamiini- ja noradrenaliini-hermovälittäjäaineiden vaikutuksien voimistumiseen aivoissa. Deksamfetamiinin annostus vaihtelee ADHD:n hoidossa yksilöllisesti 5-20 mg välillä, mutta joskus saatetaan käyttää tätä suurempiakin annoksia. Lääke annostellaan 1-2 kertaa vuorokaudessa ja se imeytyy nopeasti maha-suolikanavasta verenkiertoon, jossa enimmäispitoisuus on mitattavissa noin 1,5 tunnin kuluttua annostelusta. Lisdexamfetamiinin aloitusannos on tavallisesti 30 mg ja suositeltu enimmäisannos 70 mg vuorokaudessa. Lääke annostellaan tavallisesti kerran vuorokaudessa aamuisin ruoan kanssa tai tyhjään mahaan. Ruoka pidentää imeytymisaikaa noin tunnilla: enimmäispitoisuus on mitattavissa verenkierrosta 3,8 tunnin kuluttua tyhjään mahaan otettuna ja 4,7 tunnin kuluttua aterian jälkeen. Lisdexamfetamiini muuttuu verenkierrossa deksamfetamiiniksi ja aminohappo l-lysiiniksi. Verenkierrosta dexamfetamiini siirtyy nopeasti keskushermostoon, jossa pitoisuus voi olla jopa kahdeksan kertaa suurempi kuin veriplasmassa. Puoliintumisaika verenkierrossa on keskimäärin 10-11 tuntia. Amfetamiinijohdokset poistuvat elimistöstä pääasiassa virtsan mukana ja poistumisnopeus riippuu virtsan happamuudesta.

Amfetamiinijohdosten väärinkäyttö

Deksamfetamiiniin ja lisdeksamfetamiiniin, kuten muihinkin stimulantteihin, liittyy päihdekäytön, riippuvuuden ja ohjeiden vastaisen ei-terapeuttisen käytön mahdollisuus, joka on hyvä huomioida lääkitystä määrättäessä ja käytettäessä. Käytön yhteydessä voi ilmetä myös sietokyvyn kasvua lääkkeelle (toleranssi), psykologista riippuvuutta ja vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Lisdexamfetamiini on kehitetty pitkävaikutteiseksi, mikä hidastaa vaikutuksen alkamista ja vähentää mielihyvää tuottavaa vaikutusta. Lisdeksamfetamiini muuttuu vasta elimistössä aktiiviseksi deksamfetamiiniksi, eikä kapseleiden murskaaminen, lääkejauheen annostelu nenän limakalvoille tai suoneen pistäminen merkittävästi nopeuta tai voimista sen vaikutusta.

Amfetamiinijohdosten haittavaikutukset

Väärinkäytön yhteydessä kroonisen myrkytystilan oireita voivat olla ihottumat, vaikea unettomuus, ärtyneisyys, huimaus, yliaktiivisuus, pää- ja vatsakivut, alakuloisuus ja persoonallisuusmuutokset. Kroonisen myrkytystilan vaikein ilmentymä on psykoosi, jota on usein mahdotonta erottaa skitsofreniasta. Väärinkäytön yhteydessä on raportoitu myös verisuonitulehduksia ja äkkikuolemia.

Amfetamiinijohdosten vieroitusoireet

Amfetamiinijohdosten äkillinen lopettaminen, etenkin suurista annoksista pitkäaikaisen käytön jälkeen, aiheuttaa äärimmäistä väsymystä ja masennusta. Myös uni häiriintyy ja muutoksia on havaittavissa unenaikaisessa aivosähkökäyrässä. Vieroitusoireet ovat pahimmillaan 2–4 vuorokautta lopettamisen jälkeen, jonka jälkeen voi esiintyä vaihtelevasti myös mielialanvaihtelua ja keskittymisvaikeuksia jopa kuukausia.

Amfetamiinijohdosten yliannostuksen oireet ja hoito

Akuutti yliannostus aiheuttaa keskushermoston ja sympaattisen hermoston yliaktiivisuutta, jonka oireita on kuvattu taulukossa. Yksittäisten potilaiden oireet voivat vaihdella huomattavasti ja myrkytysoireita saattaa esiintyä jo pienen yliannostuksen yhteydessä.

Deksamfetamiinin ja lisdeksamfetamiinin yliannostukseen ei ole vasta-ainetta, vaan hoito on oireenmukaista elintoimintojen tukemista. Henkilöä tulee suojata itsensä vahingoittamiselta ja ulkoisilta ärsykkeiltä, jotka voi pahentaa tilaa. Jos oireet eivät ole voimakkaita, henkilö on tajuissaan ja lääkevalmisteen otosta on alle tunti, ensiapuna voi yrittää oksettamalla tyhjentää mahaa (tai sairaalassa voidaan suorittaa mahahuuhtelu). Myrkytystä voi lievittää myös aktiivihiilen ja ulostuslääkkeen anto. Liiallista hermostostimulaatiota ja kouristuksia hoidetaan tavallisesti bentsodiatsepiineilla, ja potilas tarvitsee tehohoitoa verenkierron ja hengitystoiminnan varmistamiseen. Korkea kuume edellyttää ulkoista viilennystä elinvaurioiden estämiseksi ja joissain tilanteissa voi olla apua virtsan pH:n muuttamisesta happamaksi. Lisdeksamfetamiinia ja deksamfetamiinia ei voida dialysoida.

Niina Karttunen
Proviisori, FaT,  Itä-Suomen yliopisto (UEF)