Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Huumeongelmien ehkäisyn periaatteita

Päivitetty 8.9.2015

Laittomia päihteitä eli huumausaineita käytetään nykyisin hyvin eri tavoin, katsoipa käyttöä sen ongelmallisuuden, syiden tai käyttökulttuurien näkökulmasta. Käytön lisääntyminen ja käyttötapojen moninaistuminen on jatkunut Suomessa hiljakseen nousevan aaltoliikkeen tavoin jo noin 15-20 vuotta. Huume-ehkäisyä on pitänyt lisätä ja kehittää.

Ehkäisevän työn muotojen monipuolistamisen lisäksi avoin keskustelu, kansainvälisten mallien seuraaminen, ennakkoasenteiden kyseenalaistaminen ja uuden tiedon jatkuva hankinta ovat keskeinen osa ehkäisevää huume- ja muuta päihdetyötä. Tällaisen toiminnan edellytyksenä on hyväksyvä ja ymmärtämään pyrkivä yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka sietää erilaisuutta ja moninaisuutta, kannustaa, kysyy, pohtii, keskustelee ja tukee, mutta ei moralisoi. On hyväksyttävä myös ristiriitoja ja erilaisia näkökantoja.

Primaari-, sekundaari- ja tertiääriehkäisy

Ehkäisevä työ on eriytettävä kohderyhmän mukaan primaari-, sekundaari- ja tertiääriehkäisyksi. Primaariehkäisyn kohteina ovat suuret väestöryhmät, joilla ei juuri ole huumekokemuksia. Nuorten päihteiden käyttöä ehkäistään kokonaisvaltaisesti eikä huumeita käsitellä irrallaan muista päihteistä. Erityisen tärkeää on tukea lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja, itsekontrollia ja mielihalujen hallintaa. Silloin kun huumetietoa annetaan, on hyvä antaa tietoa eri aineiden käyttöön liittyvistä erilaisista riskeistä, myös kokeiluun liittyvistä eri tasoisista riskeistä. Sekundaariehkäisy painottuu riskiryhmiin. Huumespesifisyys ehkäisyssä lisääntyy, kun kyseessä ovat syrjäytymisvaarassa olevat ja huumeita jo kokeilleet nuoret tai ongelmakäyttäjät, jolloin myös huumeiden käyttöön liittyvät riskit lisääntyvät. Huumeiden käyttäjille on tarjottava tietoa käytön laittomuudesta ja riskeistä sekä tavoista vähentää käytöstä aiheutuvia haittoja, jotta nuoret eivät siirtyisi kokeilusta pitkäkestoisempaan tai haitallisempaan huumeiden käyttöön. Tertiääriehkäisyllä tarkoitetaan lähinnä huumeongelmaisten hoitoa ja kuntoutusta.

Ei irrallisia tietoiskuja, yhteiskunnallinen näkökulma esiin

Ehkäisevässä työssä on tuettava lasten ja nuorten omaehtoista vertaistoimintaa ja omien voimavarojen hyödyntämistä. Työhön olisi kytkettävä myös yhteiskunnallinen näkökulma. Nuorille kerrottaisiin huumeista esimerkiksi globaalina ja yhteiskunnallisena kysymyksenä, jolloin huumeiden käytön kytkennät maailmanlaajuiseen rikollisuuteen, eriarvoisuuteen ja kaupalliseen, viihdesuuntautuneeseen vapaa-ajanviettoon tulisivat esille. Huomiota olisi kiinnitettävä tapoihin, joilla päihteiden käyttö saa merkitystä osana nuorten juhlimiskulttuureita. Irralliset ja moralisoivat ”huumevalistusiskut” eivät ole suositeltavia. Myös käyttäjien paljastamiseksi tehtävien huumetestien laillisuuteen ja vaikutuksiin liittyy ongelmia, jotka on perusteellisesti selvitettävä ennen asiaa koskevaa päätöksentekoa.

Vanhemmat, opettajat ja nuorisotyöntekijät ovat lasten ja nuorten elämästä välittömämmin vastuussa olevia aikuisia. Heidän tehtävänään on luoda keskinäiseen luottamukseen ja tasavertaisuuteen perustuvat yhteistyökäytännöt lasten ja nuorten elämää koskevissa kysymyksissä. Lasten ja nuorten omaehtoista harrastustoimintaa olisi tuettava esimerkiksi antamalla tiloja, kuten kouluja ja oppilaitoksia nykyistä joustavammin vapaa-aikakäyttöön. Koulun yhteyteen olisi kytkettävä harrastustoimintaa suoraan koulupäivän jatkoksi. Erityisesti riskiryhmään kuuluvien nuorten harrastuksiin olisi saatava myös kasvatusalan ja nuorisotyön ammattilaisia.

Huumekysymyksen parissa työtä tekevien ammatillisuutta tulee kehittää. Huumekysymystä, huumausaineita ja muita päihteitä koskeva monipuolinen koulutus on saatava osaksi sosiaali- ja terveysviranomaisten, opetus- ja nuorisoviranomaisten, poliisin ja muiden kontrolliviranomaisten sekä muun päihdetyön kannalta keskeisen ammattihenkilöstön perus- ja täydennyskoulutusta.

Matalan kynnyksen hoitopalvelut ja viranomaisten yhteistyö

Ehkäisevän työn suurimmat haasteet liittyvät ongelmakäytön ehkäisyyn. Tämä tarkoittaa mm. matalan kynnyksen hoitopalveluja, kuten virka-ajan ulkopuolellakin toimivia, nimettömyyden sallivia neuvontapisteitä ym. etsivää työtä. Tartuntatautien ehkäisyä on edelleen tehostettava mm. neulanvaihto-ohjelmilla, terveysneuvonnalla ja opioidiriippuvaisten korvaushoidolla.

Syyttäjän ja tuomioistuimen toimenpiteistäluopumiskäytäntöä on syytä soveltaa nykyistä systemaattisemmin silloin, kun kohteena ovat käyttäjät, ja erityisesti silloin, jos toimenpiteestä luopuminen voi ehkäistä nuoren syrjäytymiskehitystä. Poliisitoimenpiteiden kohteiksi joutuneille päihdeongelmaisille nuorille on välittömästi tarjottava sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jotta ongelmiin voidaan puuttua mahdollisimman varhain. Tätä varten on kehitettävä paikalliset yhteistoimintamallit. Nuorten kanssa on toimittava arvostavasti ja kannustavasti. Ongelmaiseksi leimautuminen kiihdyttää syrjäytymiskehitystä.

Tuukka Tammi
kehittämispäällikkö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Alkuperäinen julkaisu 4.4.2006 

Lisää aiheesta

Nuorten huumeiden käytön ehkäisytoimikunnan mietintö. Komiteanmietintö 2000:3; sosiaali ja terveysministeriö