Päihteiden käyttö ja varhainen vuorovaikutus vauvan kanssa

Julkaistu 10.5.2024

Vanhemman ja vauvan välisen vuorovaikutussuhteen ja kiintymyksen laatu on vauvan kannalta merkittävä tekijä, koska näiden suhteiden varassa tapahtuu vauvan koko kehitys. Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan kaikkea lapsen ja vanhemman yhdessä tekemistä, kokemista ja olemista lapsen ensimmäisinä elinvuosina. Vuorovaikutus tapahtuu pienissä arkisissa hetkissä vauvan ja vanhemman välillä: sylittelyissä, vaipan vaihdoissa, pukemisissa, syöttöhetkissä ja yhteisessä leikissä. Vanhemman katse, hymy, juttelu ja kosketukset ovat tärkeitä vuorovaikutuksen tekijöitä.

Vauva on syntymästään alkaen valmis vuorovaikutukseen, ja vanhemmat ovat usein tärkeimmät vuorovaikuttajat vauvan elämässä. Elämän ensimmäisten vuosien pitkäkestoisilla ihmissuhteilla, niissä olevilla ilmiöillä ja suhteiden laadulla on suuri merkitys lapsen kehitykseen ja pitkälle elämään. Ensimmäisillä elinvuosilla on tutkitusti vaikutusta muun muassa päihderiippuvuuden, ADHD:n, somaattisten sairauksien ja mielenterveyden haasteiden kehittymisen riskiin. Turvaamalla lapsen ensimmäisiä elinvuosia sekä niissä olevia ihmissuhteita edistetään lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehitystä.

Vuorovaikutussuhteen laadun, kiintymyksen ja vauvan tarpeisiin vastaamisen kannalta olennaista on vanhemman mentalisaatiokyky. Mentalisaatiokyvyllä tarkoitetaan tässä yhteydessä vanhemman kykyä ajatella ja pohtia vauvaa omana, erillisenä persoonana. Mentalisaatiokyvyn kautta vanhempi yrittää ymmärtää vauvan käyttäytymistä ja sen takana olevia tunteita, sekä tunnistaa myös omia tunteitaan ja käyttäytymisen syitä. Esimerkiksi vauvan itkiessä vanhempi yrittää tavoittaa syytä, mistä vauva yrittää itkullaan viestiä. Vanhempi kykenee pohtimaan olisiko kyseessä kenties märkä vaippa, unen tarve, nälkä, vatsakivut vai kaipaus syliin, ja toimii todennäköisimmän tarpeen mukaisesti. Hyvään mentalisaatiokykyyn kuuluu myös ymmärrys siitä, että toisen mieltä ja kokemusta ei voi koskaan tietää varmasti. Tästä syystä olennaista on nimenomaan kiinnostus toisen mielen pohtimiseen, osuakseen mahdollisimman oikeaan. Vanhempi kykenee myös tunnistamaan itsessään herääviä tunteita, joita vauvan itku aiheuttaa, mutta vastaa silti vauvan itkuun vauvan tarpeiden mukaan. Vanhemman hyvä mentalisaatiokyky turvaa vanhemman ja vauvan välistä kiintymystä ja suhdetta, ja sitä kautta vauvan turvallista kasvua ja kehitystä.

Vanhemman runsas päihteidenkäyttö ja siihen liittyvät ilmiöt vaarantavat sekä sikiövauvan että syntyneen lapsen terveyttä ja turvallista kehitystä. Tutkimuksissa on todettu, että runsaasti päihteitä käyttävän ja päihdeongelmasta kärsivän vanhemman mentalisaatiokyky on heikompi, ja se vaikuttaa vanhemman ja vauvan välisen vuorovaikutuksen laatuun. Runsas päihteidenkäyttö vaikeuttaa paitsi omien tunteiden ja käyttäytymisen pohtimista, myös kykyä pohtia vauvan tunteita ja käyttäytymisen syitä. Mentalisaatiokyvyn ollessa heikko vauvan tarpeisiin oikealla tavalla vaikeutuu. Vauvan reaktiot, kuten itku saatetaan tulkita puutteellisesti tai sen mukaan, mitä tunteita se herättää itsessä. Kun vauvan viestejä ei ymmärretä riittävän oikein, eivät vauvan tarpeet tule kohdatuksi oikealla tavalla. Tämä vaarantaa paitsi vauvan perustarpeiden täyttymistä, myös vanhemman ja vauvan välisen suhteen kehittymistä.

Kiintymys ja suhde vauvaan alkavat normaalisti kehittyä jo raskausaikana. Vauva elää vanhemman mielessä erilaisina mielikuvina, tulevaisuuden ajatuksina ja oman vanhemmuuden muodostumisena. Runsas päihteidenkäyttö kuitenkin haastaa suhteen ja vanhemmuuden muodostumista. Päihteiden vaikutus aivoihin, mahdolliset varhaiset ja elämänaikaiset traumakokemukset, epävarmuus lapsen pitämisestä, pelko päihteiden vaikutuksesta vauvaan sekä muut elämäntilanteeseen liittyvät haasteet luovat epävarmuutta raskausaikaan ja vanhemmuuden muodostumiseen. Jokainen vanhempi haluaa lähtökohtaisesti vauvalleen hyvää, mutta kasautuneet ongelmat luovat haasteita vanhempana toimimiseen. Siksi on tärkeää tukea vanhemmuutta, vauvan ja vanhemman välistä suhdetta sekä vanhemman mentalisaatiokykyä jo raskausajasta lähtien.

Vauvan kannalta raskaana olevien ja vauvaperheiden auttaminen päihteidenkäytön haasteissa on siis äärimmäisen tärkeää. Se on myös otollinen vaihe vanhemmalle tehdä muutoksia omaan päihteidenkäyttöönsä. Vanhemmuus luo uutta identiteettiä, tuo uutta merkitystä elämään sekä antaa motivaatiota tehdä tulevaisuudesta uudenlaista. Vanhemman päihteettömyys itsessään on hyvä alku, mutta yhtä tärkeää on saada tukea turvallisen vuorovaikutussuhteen ja kiintymyksen muodostumiseen. Kallisarvoisessa hetkessä on tärkeää olla saatavilla riittävän pitkäkestoista tukea ja apua.

Maria Hohenthal
Lapsilähtöisen päihdetyön asiantuntija, Ensi- ja turvakotien liitto