Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Nettiriippuvuus

Julkaistu 15.12.2021

Hyvin pian sen jälkeen, kun internet eli netti keksittiin, alkoi myös keskustelu mahdollisesta nettiriippuvuudesta. Silti vieläkään tutkijoiden ja terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa ei ole saavutettu täyttä yksimielisyyttä siitä, mitä nettiriippuvuus tarkoittaa. Samasta ilmiöstä käytetäänkin kansainvälisesti hyvin monia eri nimiä. Osa nimityksistä jakautuu sen mukaan, millaiseen sisältöön riippuvuus kohdistuu. Nettipeliriippuvuus on toistaiseksi ainoa nettiriippuvuuden muoto, joka on otettu mukaan kansainväliseen tautiluokitukseen, ja jolle on siten yleisesti hyväksytyt kriteerit. Yleisen nettiriippuvuuden, someriippuvuuden tai pornoriippuvuuden osalta tällaisia yhteisiä kriteereitä ei ole vielä määritelty. Toisaalta nettipelien ja somen välinen raja on osittain keinotekoinen, sillä suurissa verkkopeleissä pelaajien vuorovaikutus toistensa kanssa on olennainen osa peliä.

Miten yleistä nettiriippuvuus on?

Netin haitallista käyttöä on raportoitu kaikkialla, missä netin käyttöä on tutkittu. Eurooppalaisissa tutkimuksissa nettiriippuvuutta esiintyy noin 1-9%:lla tutkituista, kun taas aasialaisissa tutkimuksissa riippuvuus vaikuttaa olevan yleisempää. Syynä eroihin voivat olla erilaiset kyselyt ja erilainen suhtautuminen netin käyttöön vapaa-ajalla.

Varsinaista riippuvuutta lievemmät haitat ovat hyvin yleisiä. Suomalaisessa kyselyssä vuonna 2019 yli puolet nuorista kertoi usein jääneensä nettiin pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus, ja kolmasosa oli havainnut netin käytön vähentävän yöunen pituutta.

Miten mahdollista riippuvuutta voi arvioida?

Netti on nykyaikana yksi arkinen toimintaympäristö ja siksi on tärkeää varoa tavallisen käyttäytymisen luokittelua sairaudeksi. Riippuvuus tarkoittaa tilannetta, jossa netin käyttö haittaa muuta elämää ja tuottaa henkistä kärsimystä. Sen sijaan, jos runsas netin käyttö on seurausta jostakin muusta häiriöstä (esimerkiksi masennuksesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta), tai jos runsas netin käyttö on esimerkiksi osa työnkuvaa eikä se haittaa henkilön muuta elämää, kyse ei ole riippuvuudesta.

Nettiriippuvuuden arviointiin on käytetty Internet Addiction Test eli IAT-kyselyä. Nettituttavuuksia koskeva kysymys (Kuinka usein muodostat uusia ihmissuhteita netin kautta?) ja sähköpostia koskeva kysymys (Kuinka usein tarkistat sähköpostisi ennen jonkin muun tähdellisen tekemistä?) eivät kuitenkaan enää täysin kuvasta riippuvuutta nykyajassa.

Nettipeliriippuvuuden kriteerit voisivat soveltua pienin muutoksin myös yleisen nettiriippuvuuden arviointiin. Silloin vähintään viiden seuraavista kriteereistä olisi täytyttävä vuoden aikana:

– ylenpalttinen kiinnostus tai pakkomielle nettiä kohtaan

– vierotusoireita (ärtyvyys, ahdistus, suru), jos ei pääse nettiin

– toleranssin kehittyminen: netti vie yhä enemmän aikaa

– tuloksettomat yritykset lopettaa tai vähentää netin käyttöä

– aiemmat harrastukset/kiinnostuksen kohteet ovat menettäneet merkityksensä

– liiallinen netin käyttö jatkuu haitoista huolimatta

– valehteleminen muille netin käytön määrästä

– nettiä käytetään ahdistuksen tai syyllisyyden tunteiden välttelyy

– ihmissuhteiden tai (opiskelu-)mahdollisuuksien menettäminen tai laiminlyönti netin käytön takia

Nettiriippuvuudelle altistavat ja siltä suojaavat tekijät

Nettiriippuvuudelle keskimääräistä alttiimpia ovat yksinäiset, impulsiiviset, stressille herkät ja vitkasteluun taipuvaiset henkilöt. Myös voimakkaita tunteita herättävä sisältö netissä voi lisätä riippuvuustaipumusta, kuten myös suuri ero todellisen ja virtuaalisen minän välillä.

Nettiriippuvuudelta – kuten monelta muultakin riippuvuudelta – suojaavat läheiset ihmissuhteet oikeassa elämässä, riittävä uni, liikunta ja pystyvyyden kokemukset todellisessa maailmassa.

Silja Kosola
Yleislääketieteen erikoislääkäri, nuorisolääketieteen dosentti

Lähteet

Hussain Z, Griffiths MD. Problematic social networking site use and comorbid psychiatric disorders: a systematic review of recent large-scale studies. Front Psychiatry 2018;9:686.

 

Kosola S. Lasten ja nuorten netti- ja peliriippuvuus: pitääkö olla huolissaan? Lääkärilehti 2020;6:324-329.

 

Kuss DJ, Griffiths MD. Social networking sites and addiction: ten lessons learned. Int J Environ Res Public Health 2017;14.

 

Mannerheimin lastensuojeluliitto. Nuorten mediakyselyn tulokset 2019.

 

Marchant A, Hawton K, Stewart A ym. A systematic review of the relationship between internet use, self-harm and suicidal behavior in young people: the good, the bad and the unknown. PLoS One 2018;13:e0193937.

 

Moisala M, Salmela V, Hietajärvi L ym. Media multitasking is associated with distractibility and increased prefrontal activity in adolescents and young adults. Neuroimage 2016;134:133-121.

 

Salmela-Aro K, Upadyaya K, Hakkarainen K ym. The dark side of internet use: two longitudinal studies of excessive internet use, depressive symptoms, school burnout and engagement among Finnish early and late adolescents. J Youth Adolesc 2017;46:343-357.

 

Sepede G, Tavino M, Santacroce R ym. Functional resonance imaging of internet addiction in young adults. World J Radiol 2016;8:210-225.

 

Young KS. The evolution of Internet addiction. Addict Behav 2017;64:229-230.