Tunne-elämä ja päihderiippuvuus

Päivitetty 7.5.2026

Tunteet ovat osa ihmisen selviytymisjärjestelmää. Tunteet ohjaavat huomiota siihen, mikä on tärkeää juuri sillä hetkellä. Tunteita voi pitää viesteinä. Pelko voi kertoa vaarasta tai turvattomuudesta, viha rajojen ylittymisestä, suru menetyksestä ja rakkaus kiintymyksestä ja yhteydestä.

Vaikka tunteet toimivat viestintuojina, ne eivät puhu suoraa kieltä. Tunteet vaativat tulkintaa. Esimerkiksi voimakas ärtymys voi kertoa siitä, että omat voimavarat ovat loppumassa tai jokin tärkeä tarve jää täyttymättä. Ahdistus voi olla merkki ristiriidasta. Jokin osa itsessä haluaa yhtä, toinen jotain aivan muuta.

Siksi tunteiden kuunteleminen ei tarkoita, että niitä pitäisi automaattisesti totella. Se tarkoittaa, että niitä kannattaa kuunnella uteliaasti. Mitä tämä tunne yrittää sanoa? Mihin se liittyy? Kumpuaako tunne jostain vanhasta vai tämän hetken tilanteesta?

Tunne-elämä alkaa muovautua riippuvuuden ympärille

Päihteitä käytetään odotettujen tunnekokemusten vuoksi. Käyttämällä haetaan esimerkiksi rentouden tai hyvän olon tunnetta. Odotetaan, että päihteen käyttäminen tekee meistä sosiaalisesti avoimempia ja vie ongelmat hetkeksi taka-alalle. Päihteen aiheuttamia positiivisia tunnekokemuksia voisi kuvata monin tavoin. Samoin myös negatiivisia: törttöilyjä, ylilyöntejä ja vieroitusoireita.

Kun päihteen käyttöön liittyy riippuvuuden piirteitä, tunne-elämä alkaa muovautua riippuvuuden ympärille. Se ei tapahdu välttämättä heti vaan pikkuhiljaa. Odotetaan mahdollisuutta käyttää päihdettä. Päihdettä käytetään useammin ja enemmän, lopulta ehkä myös yksin. Jos käyttäminen ei ole mahdollista, harmittaa eikä mikään tunnu samalta. Päihteestä tulee keskeinen asia elämässä.

Päihderiippuvaisella ihmisellä tunne-elämä voi muuttua ailahtelevaksi ja vaikeasti ennakoitavaksi. Tunteet saattavat vaihdella nopeasti laidasta toiseen tai kadota lähes kokonaan. Tilalle tulee turtumus. Sekin on eräänlainen suoja, mutta samalla se katkaisee yhteyden itseen. Kun mikään ei tunnu miltään, mikään ei myöskään ohjaa muutokseen.

Ailahtelevuus on seurausta siitä, että riippuvuus on alkanut muokata koko tunne-elämän toimintaa. Tunteet eivät enää synny vapaasti suhteessa todellisuuteen, vaan ne kietoutuvat yhä tiiviimmin käytön ympärille. Ne voivat voimistua ennen käyttöä, tasaantua käytön aikana ja romahtaa sen jälkeen. Vähitellen ihminen ei enää tunnista, mikä tunne liittyy elämään ja mikä riippuvuuden ylläpitämään kiertoon.

Riippuvuudessa tunteiden yhteys todellisuuteen katoaa

Päihteen käyttöön liittyy usein salaamista, vähättelyä ja valehtelua. Pinnan alla kulkevat häpeä ja syyllisyys. Ihminen voi samaan aikaan tietää, ettei kaikki ole hyvin mutta jatkaa silti. Tämä ristiriita kuormittaa voimakkaasti.

Tunteet eivät enää ohjaa pois haitallisesta toiminnasta, vaan ne alkavat jopa oikeuttaa sitä. Moni tunnistaa ajatuksen: “Minulla on ollut niin raskasta, että tämä on oikeutettua.” Tällöin tunne ei enää ole viesti, jota kuunnellaan, vaan perustelu, jota käytetään. Stressi, väsymys, yksinäisyys tai pettymys kääntyvät syiksi jatkaa käyttöä. Vähitellen yhteys todellisiin tunteisiin hämärtyy. Ei ole enää selvää, mitä oikeastaan tuntee tai mistä jokin tunne kumpuaa.

Riippuvuus on tila, joka vaikuttaa hermostoon, ajatteluun ja tunne-elämään. Niin kauan kuin riippuvuus on aktiivinen, tunne-elämä ei ole tasapainossa eikä täysin tavoitettavissa sellaisena kuin se “oikeasti” on. Aktiivisessa riippuvuudessa tunteet eivät ole luotettava kompassi. Ne voivat ohjata pois olennaisesta, selittää käyttöä oikeutetuksi tai peittää alleen sen, mikä oikeasti tarvitsisi huomiota

Tunne-elämän tarkastelu osana toipumisprosessia

Päihteiden käyttö toimii usein keinona säädellä tai välttää vaikeita tunnetiloja. Tunnetaitojen harjoittelu – esim. vaihtoehtoiset tavat käsitellä suuttumusta päihteiden käytön sijaan – voi olla hyödyllistä jo päihteestä irtautumisen varhaisessa vaiheessa. Kuitenkin rinnalle tarvitaan myös konkreettista päihteiden käytön rajaamista tai tauottamista, jotta tunne-elämä alkaa vähitellen palautua.

Oman tunne-elämän tarkastelu on usein tärkeä osa toipumisprosessia. Alussa voi olla keskeistä tunnistaa päihteiden käytön peruslaukaisijoita ja opetella yksinkertaisia säätelykeinoja. Myöhemmin työskentely voi syventyä. Silloin tunnekeskeinen työskentely saa aivan toisen merkityksen. Tunteet eivät enää ole pelkästään riippuvuuden muokkaamia reaktioita, vaan ne alkavat kertoa elämästä, kokemuksista ja tarpeista. Niitä voidaan tutkia syvemmin, koska niiden yhteys todellisuuteen on vahvistunut.

Käytön vähentyessä tai loppuessa tulee vaihe, jossa tunteet voivat tuntua jopa voimakkaampina kuin ennen. Vieroitusoireisiin kuuluu usein ahdistusta, levottomuutta, mielialan laskua ja tyhjyyden kokemusta. Samalla todellisuus voi kirkastua. Asioita, joita on pitkään vältelty, nousee pintaan. Ihmissuhteissa voi näkyä vaurioita ja itsessä kipua, jota ei ole aiemmin pystynyt kohtaamaan.

Kuivahumalalla tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen on lopettanut päihteiden käytön, mutta kokee edelleen riippuvuuteen liittyviä oireita, kuten ärtyisyyttä, levottomuutta, mielialan vaihtelua tai mustavalkoista ajattelua. Ulkoinen käyttö on loppunut, mutta sisäinen prosessi on vasta alkamassa.

Toipuessa tunne-elämä alkaa palautua

Toipumisen edetessä tunne-elämä alkaa vähitellen palautua. Tunteet eivät enää synny päihteen vaikutuksesta tai sen puutteesta, vaan ne alkavat kertoa elämästä itsestään. Ne voivat tuntua aluksi voimakkaina, sekä hyvässä että pahassa, mutta ne ovat aidompia. Tunteisiin alkaa tulla järki. Suhde tunteisiin voi muuttua. Niitä ei tarvitse enää paeta, selittää pois tai tukahduttaa. Niitä voi alkaa kuunnella. Ahdistus, suru, viha tai häpeä eivät ole merkkejä siitä, että jokin on rikki. Ne ovat viestejä. Ne kertovat tarpeista, rajoista, kokemuksista ja joskus myös siitä, mikä on jäänyt kesken.

Toipuminen ei tarkoita sitä, että vaikeat tunteet katoaisivat. Pikemminkin se tarkoittaa, että niiden kanssa oppii olemaan. Tunteita ei enää tarvitse kääntää itseä vastaan eikä käyttää syynä paeta. Kun riippuvuus väistyy, tilalle voi rakentua vähitellen rehellisempi ja kestävämpi yhteys omaan itseen. Silloin tunteet saavat takaisin alkuperäisen tehtävänsä. Tunteisiin on mahdollista luottaa. Ne alkavat jälleen kertoa, miten asiat ovat.

Kristiina Niskanen
Riippuvuuksien hoitoon erikoistunut psykoterapeutti