Masennuslääkkeet: SSRI ja SNRI-lääkkeet

Yleistä

SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) ja SNRI-lääkkeet (serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjät) ovat paljon käytettyjä masennuslääkkeitä. Näitä lääkkeitä käytetään myös muun muassa yleistyneen ahdistuneisuushäiriön, paniikkihäiriön ja pakko-oireisen häiriön hoitoon.

Lääkevalmisteet

Suomessa myynnissä olevia SSRI- ja SNRI-lääkkeitä:

Imeytyminen elimistöön

SSRI- ja SNRI-lääkkeet imeytyvät yleensä hyvin, mutta SSRI-lääkkeillä lääkityksen vakaa taso elimistössä saavutetaan vasta usean viikon kuluttua ja vaikutukset alkavat viiveellä. SNRI-lääkkeillä vakaa pitoisuus saavutetaan yleensä hieman lyhyemmässä ajassa, mikä mahdollistaa nopeamman vaikutuksen alkamisen.

Vaikutusmekanismi

SSRI-lääkkeet estävät serotoniinin varastoitumista hermosoluun, ja siten ne suurentavat serotoniinin määrää hermosolujen välitilassa. SNRI-lääkkeet toimivat samalla periaatteella, mutta vaikuttavat myös noradrenaliiniin.

Haittavaikutukset

SSRI-lääkkeet aiheuttavat usein haittoja hoidon aloitusvaiheessa. Niitä ovat esimerkiksi pahoinvointi, hikoilu, suolisto-oireet, seksuaalitoimintojen häiriöt ja unihäiriöt.

Yhteisvaikutukset

SSRI-lääkkeistä fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini estävät joidenkin maksan CYP-entsyymien toimintaa, mikä voi aiheuttaa yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Mikäli käytössä on samanaikaisesti muita lääkeaineita, jotka hajoavat samojen entsyymien avulla, niiden pitoisuus elimistössä voi nousta normaalia korkeammaksi ja haittavaikutukset korostua. Jos toinen lääke on aihiolääke, joka aktivoituu vasta elimistössä maksaentsyymien avulla, vaikutus on päinvastainen, eli SSRI-lääke vähentää toisen lääkkeen pitoisuutta ja vaikutusta elimistössä. Esimerkiksi fluoksetiini ja paroksetiini vähentävät kodeiinin kipua lievittävää vaikutusta, sillä nämä estävät maksan CYP2D6-entsyymiä, jonka avulla kodeiini muuttuu elimistössä morfiiniksi. 

Yliannostus

Yksinään käytettynä SSRI-lääkkeet eivät usein aiheuta vakavaa myrkytystä suurillakaan annoksilla. SSRI- ja SNRI-lääkkeet voivat yliannoksena ja muiden serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavien lääkeaineiden kanssa kuitenkin aiheuttaa serotoniinioireyhtymän. Sen oireita ovat esimerkiksi sekavuus, vapina, kiihtyneisyys, lihasjäykkyys, sydämen kiihtynyt rytmi, kuume, verenpaineen muutokset ja vatsakrampit. Vakavammissa tapauksissa serotoniinisyndrooma voi aiheuttaa kooman ja tajuttomuuden. Hoito on oireenmukaista, kouristuksia tulee hoitaa asianmukaisesti ja hengityksestä tulee huolehtia. Myös lääkehiiltä voidaan antaa lääkeaineen imeyttämiseksi. Vastalääkettä SSRI- ja SNRI-lääkkeille ei ole.

Vieroitusoireet

SSRI- ja SNRI-lääkkeet eivät aiheuta addiktiivista riippuvuutta, mutta lääkettä lopetettaessa voi esiintyä lopetusoireita varsinkin, kun käytössä on suurempi annos. Lopetusoireita ovat esimerkiksi huimaus, lihasnykäykset, pahoinvointi, vapina, ahdistuneisuus ja univaikeudet. Tämän vuoksi lopettaminen tulee tehdä useamman viikon aikana ja annosta vähitellen pienentämällä.

Päihdekäyttö ja alkoholi

SSRI-ja SNRI- lääkkeet eivät ole päihdekäytössä tavallisia, sillä niillä ei ole euforisia tai sedatiivisia vaikutuksia. SSRI-lääkkeet eivät myöskään tehosta alkoholin vaikutuksia yhteiskäytössä, joten niitä voidaan tarvittaessa käyttää masennuksen hoitoon ja alkoholinkäytön hallintaan alkoholiriippuvaisilla henkilöillä.

Raskaus ja imetys

Joitain SSRI- ja SNRI-lääkkeitä voidaan käyttää tapauskohtaisesti harkiten raskausaikana, mikäli äidin tilanne vaatii lääkehoitoa ja hoidon hyödyt ylittävät sikiölle mahdollisesti aiheutuvat haitat. Etenkin loppuraskauden aikana käyttö voi aiheuttaa vastasyntyneelle neurologisia ja hengitysoireita, joten lääkeannoksen tulee olla mahdollisimman alhainen tai mikäli mahdollista, lääkitys voidaan asteittain keskeyttää lähellä synnytysajankohtaa. Imetys ei yleensä estä SSRI-lääkkeen käyttöä, sillä tavanomaisilla hoitoannoksilla maitoon erittyvä pitoisuus on hyvin pieni eikä siitä oleteta olevan haittaa imeväiselle. Sen sijaan SNRI-lääkkeet erittyvät äidinmaitoon merkittävissä määrin, ja hoitoannoksillakin imetyksen aikainen lääkkeen käyttö voi aiheuttaa haittavaikutuksia imeväiselle. Päätös imetyksestä tulee perustua arvioon imetyksestä saatavien hyötyjen ja lääkkeen käytöstä mahdollisesti aiheutuvien haittojen suhteesta.

Emma Välijoki
Farmaseuttiopiskelija, UEF

Niina Karttunen
Proviisori (FaT), UEF