Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Metyylifenidaatti (Concerta, Ritalin) päihdekäytössä

Julkaistu 10.4.2019

Yleistä

Metyylifenidaatti (Concerta, Equasym, Medikinet, Ritalin) on tarkkaavuuden ja aktiivisuuden häiriön (ADHD, attention deficit hyperactivity disorder) hoidossa yleisesti käytetty reseptilääke. Sen käyttö niin lapsilla kuin aikuisillakin on yleistynyt tällä vuosituhannella, ja lääkekäytön yleistyessä myös sen väärinkäyttö on lisääntynyt.

Vaikutusmekanismi ja annostus

Metyylifenidaatti kuuluu stimulantteihin ja sen vaikutus perustuu tiettyjen hermovälittäjäaineiden (dopamiini ja noradrenaliini) vaikutuksien voimistumiseen aivoissa. Vuorokausiannostus vaihtelee ADHD:n hoidossa yksilöllisesti 5–80 mg välillä. Suositusten mukaan enimmäisannos vuorokaudessa on lapsilla 60 mg ja aikuisilla 80 mg. Vaikutus alkaa 30–60 minuutissa lääkkeen nauttimisesta suun kautta ja maksimivaikutus saavutetaan tyypillisesti noin kolmen tunnin kuluttua. Tasaisen hoitovaikutuksen aikaansaamiseksi metyylifenidaattia voidaan joutua annostelemaan useita kertoja päivässä. Siitä on kuitenkin kehitetty pitkävaikutteisia valmisteita, joissa osa lääkeaineesta vapautuu välittömästi ja osa hitaasti, mikä mahdollistaa annostelun kerran päivässä. 

Haittavaikutukset

Metyylifenidaatin tavallisimpia haittavaikutuksia ovat ruokahaluttomuus, verenpaineen nousu, nopea sydämen syke, unihäiriöt, päänsärky ja vatsakivut. Myös aggressiivisuutta ja masentuneisuutta voi esiintyä hoidon aikana noin yhdellä kymmenestä käyttäjällä. Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia, ja niille altistavat yksilölliset riskit on otettava huomioon. Jos potilaalla on sydämen rakennevika, johtumishäiriö, oireinen sydänsairaus, kohtalainen tai vaikea verenpainetauti, tarvitaan sydänvaivoihin perehtyneen lääkärin arvio ennen stimulanttihoidon aloittamista.

Päihdekäyttö

Päihdekäytössä metyylifenidaattia käytetään tyypillisesti suonensisäisesti, tabletteina suun kautta tai nuuskaamalla nenän kautta. Erityisesti suonensisäiseen käyttöön liittyy vakavia terveysriskejä, kuten paikalliset ja yleisinfektiot, silmän verkkokalvon vauriot ja keuhkokuume. Väärinkäyttäjillä esiintyy myös riittämättömästä hapensaannista johtuvia sydäntapahtumia, painon laskua ja psykiatrisia haittavaikutuksia (aggressiivisuutta, masentuneisuutta ja itsetuhoisuutta), mutta nämä saattavat liittyä jossain määrin myös eri aineiden sekakäyttöön yhdessä metyylifenidaatin kanssa. Pitkäaikainen metyylifenidaatin väärinkäyttö voi aiheuttaa huomattavaa sietokyvyn lisääntymistä aineelle ja psyykkistä riippuvuutta, johon liittyy eriasteista epänormaalia käyttäytymistä. Psykoottista oireilua voi ilmetä, etenkin suonensisäisen väärinkäytön yhteydessä.

Vieroitusoireet

Kuten muillakin stimulanteilla, metyylifenidaatin vieroitusoireina voi esiintyä mielen alavireisyyttä, väsymystä, painajaisunia, unettomuutta tai liikaunisuutta, ruokahalun lisääntymistä, lihasnykäyksiä, yleistä toiminnan sekä ajattelun hitautta ja levottomuutta. Myös kyvyttömyys tuntea nautintoa ja mielihyvää sekä mielihalu aineen käyttöön voi voimistua vieroitusvaiheessa.

Yliannostuksen oireet ja hoito

Hermoston ylikiihottumisesta johtuvia metyylifenidaatin yliannostuksen oireita voivat olla oksentelu, ahdistuneisuus, levottomuus, vapina, lihasten nykiminen, kouristukset (joita voi seurata tajuttomuus), mielihyvän tunne, sekavuus, aistiharhat, hikoilu, kasvojen punoitus, päänsärky, hyvin korkea kuume, sydämentykytys, sydämen rytmihäiriöt, kohonnut verenpaine, silmien mustuaisten laajeneminen, limakalvojen kuivuminen ja lihasvauriot.

Metyylifenidaatin yliannostuksen hoitoon ei ole erityistä vasta-ainetta, vaan hoito perustuu elintoimintoja tukeviin toimenpiteisiin. Potilasta on hyvä suojata itse aiheutetuilta vammoilta ja ylikiihottuneisuutta lisääviltä ulkoisilta ärsykkeiltä. Jos oireet eivät ole vaikeita ja henkilö on tajuissaan, mahan sisältöä voidaan tyhjentää oksennuttamalla tai mahahuuhtelulla. Ennen huuhtelua on varmistettava, että hengitystiet pysyvät avoinna ja potilaan levottomuus sekä kouristukset ovat hallinnassa. Lääkeainetta voidaan poistaa suolistosta antamalla aktiivihiiltä ja ulostuslääkettä. Vaikeassa myrkytystilassa voidaan potilaalle antaa bentsodiatsepiinia ennen hoitotoimenpiteitä. Tehohoidolla huolehditaan riittävästä verenkierrosta ja hengityksen ylläpitämisestä. Korkea kuume saattaa vaatia potilaan viilentämistä ulkoisesti.

Niina Karttunen
Proviisori, FaT,  Itä-Suomen yliopisto (UEF)

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologisen yhdistys ry:n, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 26.03.2019). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Duodecim ‒lääketietokanta. Haettu internetistä 21.2.2019. www.terveysportti.fi
 
Frauger E, Amaslidou D, spadari M ym. Patterns of Methylphenidate Use and Assessment
of Its Abuse among the General Population and Individuals with Drug Dependence. Eur Addict Res 22:119–12, 2016. DOI: 10.1159/000439273

Markkula J. Adrenergisten reseptorien agonistit (sympatomimeetit). Kirjassa Farmakologia ja toksikologia. 10. uudistettu painos. Toim. Koulu M ja Mervaala E. Kustannusosakeyhtiö Medicina, Kuopio 2018

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 181 - Keskiarvo: 3