Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Päihteidenkäyttö ja yhteiskunnallisen osallisuuden ongelmat

Päivitetty 20.11.2020

Osallisuuden käsite kuvaa kuulumista yhteiskuntaan tai yhteisöön. Osallisuus liittyy yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisen tunteeseen esimerkiksi työn, harrastusten tai vaikuttamisen kautta. Viirkorven (1993, 22) mukaan osallisuus merkitsee omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista. Osallisuus on kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristön kehittämiseen sekä päätöksentekoon. Osallistuminen on aktiivista toimintaa. Siihen liittyvät omakohtainen kiinnostus ja sitoutuminen, halu vaikuttaa omaa elämää, yhteisöä ja yhteiskuntaa koskeviin toimiin ja päätöksiin sekä vastuunotto.

Osallistuminen liittyy osallisuutta konkreettisemmin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin itseään ja lähipiiriään koskevassa päätöksenteossa. Osallistumiselle on ominaista vapaaehtoisuus ja omakohtainen halu osallistua. Osallistumiseen vaikuttaa omakohtaisen kiinnostuksen lisäksi tarjolla olevat osallistumismahdollisuudet ja niiden tavoitettavuus. 

Päihteiden ongelmakäyttö, varsinkin pitkälle edennyt käyttö, vaikeuttaa yksilön ja ryhmien osallisuutta ja osallisuuden kokemuksia. Päihteidenkäyttäjillä on usein yhteiskuntaan ja yhteisöihin kuulumattomuuden tunteita ja heidän sosiaaliset verkostonsa ovat kaventuneet. Käyttäjät ovat saattaneet menettää perheensä, ystävänsä ja muita tärkeitä arkielämän ihmissuhteitaan. Päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuuden ongelmat ja puutteet nousevat esille jokapäiväisessä arkielämässä – ongelmina palvelujärjestelmässä, arjen asioinnissa sekä huonona tai piittaamattomana kohteluna arjen kanssakäymisessä.

Suomalainen yhteiskunta sietää huonosti erilaisuutta, joka osaltaan vaikeuttaa päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuuden kokemusten syntymistä ja laajemmin osallistumista. Syrjintä, syrjäytyminen tai sen uhka ja toiseuden kokemukset johtavat usein siihen, että käyttäjän yhteiskunnallinen osallisuus heikkenee. Suomalaisen kansalaisen stereotypia on terve, työssäkäyvä, lakia noudattava, heteroseksuaalinen ja suomalaisen identiteetin omaava kansalainen. Stereotypian takaa jää usein huomaamatta rajapinnalla elävät. Heidän kansalaisuuteensa suhtaudutaan ennemminkin aktivointina ja tarpeena aktivoida kuin yhteiskunnallisena tasavertaisena kansalaisuutena.

Päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuus nähdään useimmiten mahdollisena tulevana osallisuutena, joka mahdollistuu siinä vaiheessa kun päihteiden ongelmakäyttäjä on kuivilla. Päihteidenkäytön aikaista osallisuutta ja osallistumismahdollisuuksia ei tunnisteta tai tunnusteta tarpeeksi hyvin. On hyvä kuitenkin muistaa, että vaikka päihteiden ongelmakäyttö asettaakin omat vaikeutensa yhteiskunnalliselle osallisuudelle, osallistumiselle ja aktiiviselle kansalaisuudelle, päihteiden ongelmakäyttäjillä tulisi olla, ja myös on, osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta käytöstään huolimatta.

Päihteiden ongelmakäytön aikainen osallisuus voi pitää sisällään ”normaaleja” yhteiskunnallisen osallisuuden muotoja, kuten yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista, opiskelua, työssäkäyntiä, harrastustoimintaa sekä laajoja sosiaalisia verkostoja. Päihteiden ongelmakäyttäjän osallisuus linkittyy usein käytön myötä vahvasti alakulttuuriin tai alakulttuureihin ja lähtee näin helposti eriytymään valtavirran osallisuudesta ja osallistumismuodoista. Tämä voi johtaa myös osallisuuden arkitodellisuuden eriytymiseen. Päihteiden ongelmakäyttäjien osallisuutta tulisi tukea ja valtavirran mukaista osallisuutta ja osallistumistapoja tulisi vahvistaa myös päihteiden käytön aikana. Jokaisella on oikeus tuntea olevansa osallinen ja osallistua yhteiskunnan ja yhteisöjen toimintaan haluamallaan tavalla ja valitsemallaan panostuksella.

YTM Mona Särkelä-Kukko
Järjestöjohtaja, Suomen Setlementtiliitto

Alkuperäinen julkaisu 11.9.2009

Lähteet

Bäcklund P., Häkli J. & Schulman H. (toim.): Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Gaudeamus, Helsinki 2002.

 

Sassi S.: Kulttuurinen identiteetti ja osallisuus. Teoksessa Bäcklund P, Häkli J. & Schulman H. (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Gaudeamus, Helsinki 2002, 58–74.

 

Siltaniemi A., Perälahti A. ym.: Hyvinvointi ja osallisuus Itä-Suomessa. Kansalaiskyselyn tuloksia. Sosiaali ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki 2008, 43.

 

Viirkorpi P.: Osallisuus, yhteistyö, valta ja muutos. Suomen kuntaliitto, Helsinki 1993, 22.