Minulla on oikeus kertoa tarpeistani ja toiveistani. Minulla on tähän oikeus silloinkin, kun toinen pitää niitä liiallisina ja kun itse ajattelen etten saisi tarvita.
Minulla on oikeus kieltäytyä asioista, jotka eivät tunnu itselle hyvältä tai omien arvojeni mukaisilta.
Minulla on oikeus puolustaa ja selittää käyttäytymistäni sekä pysähtyä tunnustelemaan, milloin se on viisasta ja milloin on parempi antaa olla.
Minulla on oikeus tehdä omat valintani elämässä, vaikka ne eivät olisi tyypillisiä tai jonkun olisi vaikea ymmärtää niitä.
Minulla on oikeus pyytää tukea ja apua ja ymmärtää, että muilla on oikeus kieltäytyä. Se ei tarkoita, että minussa olisi jotain vikaa.
Minulla on oikeus tuntea mitä tunnen, tunteet eivät määritä minua ihmisenä. Ymmärrän, että vaikka tunteeni ovat oikeutettuja, se ei anna minulle lupaa toimia ilkeästi tai aggressiivisesti.
Minulla on oikeus tehdä virheitä, oppia, pyytää anteeksi ja muuttaa mielipidettäni.
Minulla on oikeus kasvuun. Se ei tee aiemmasta itsestäni huonoa tai väärää.
Minulla on oikeus valita, millaisessa seurassa ja ympäristössä haluan olla. Minulla on oikeus odottaa kunnioittavaa kohtelua.
Minulla on oikeus sanoa ”Ei. Minua ei saa kohdella näin.”
Minulla on oikeus iloon, keveyteen ja nauruun.
Minulla on oikeus haasteisiin riippumatta asemastani tai tittelistäni. (Kyllä, myös terapeuteilla, lääkäreillä, lakimiehillä ja henkisen kasvun ohjaajilla on elämässä haasteita, kuten kenellä hyvänsä.)
Minulla on oikeus valita, mihin olen valmis, riippumatta siitä mikä olisi ihanteellista.
Minulla on oikeus valita, keille ihmisille koen turvalliseksi jakaa sisimpääni ja keille en.
Minulla on oikeus huomata vasta jälkeenpäin, että toimin itseäni vastaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä olla rehellinen itselleen.
Tykkää, jaa