Tämän oppaan tärkeintä antia ovat ne toimenpiteet, joiden avulla voit opetella hallitsemaan alkoholinkäyttöäsi. Ennen sitä on kuitenkin hyvä tutustua alkoholin vaikutuksia koskevaan tutkimustietoon. Seuraavassa käsitellään sekä juomisen etuja että sen haittapuolia. Näiden seikkojen tiedostaminen valmistaa sinua itsellesi sopivan tavoitteen valitsemiseen.
Jos kuitenkin katsot tietosi riittäviksi, voit myös tutustua tähän jaksoon vain kursorisesti.
Välittömät vaikutukset
Tietyn toiminnan välittömät seuraukset vaikuttavat yleensä käyttäytymiseen enemmän kuin sen myöhemmät seuraukset. Näin on myös juomisen laita. Myönteiset humalakokemukset vaikuttavat vahvemmin juomishaluihimme kuin seuraavan päivän päänsäryt, ellei asiaa ruveta tietoisesti punnitsemaan.
Alkoholin vaikutus keskushermostoon on kaksivaiheinen. Alun nousuhumalassa, estojen heiketessä, ilmenee aktivoitumista ja piristymistä. Pitempään juotaessa ja laskuhumalassa alkoholin kaikinpuolinen lamauttava vaikutus tulee ensisijaiseksi. Lamaannus kohdistuu ensimmäiseksi korkeimpiin hermokeskuksiin, minkä vuoksi uudet ja älyllistä ponnistelua sekä aistien ja raajojen yhteistyötä vaativat taidot heikkenevät nopeimmin.
Alkoholin vaikutukset mielialaan vaihtelevat yksilöstä ja tilanteesta toiseen. Jotkut tulevat äänekkäiksi ja iloisiksi, toiset hiljaisiksi ja uneliaiksi, kolmannet ärtyvät tai rupeavat jankkaamaan. Veren alkoholipitoisuus ilmaistaan promilleina. Promille määritellään laskemalla, montako grammaa alkoholia on litrassa verta.
Alkoholi on päihde, johon hermosto tottuu ja mukautuu. Tällöin yksilö tarvitsee yhä suurempia annoksia kokeakseen saman vaikutuksen. Elimistön mukautumisen vuoksi alkoholistit voivat juoda huomattavasti enemmän kuin tottumattomat, ennen kuin he menettävät tajuntansa saati sitten henkensä. Ja vastaavasti he saattavat vaikuttaa parin kolmenkin promillen humalassa vielä lähestulkoon selvältä.
Tottumattomilla nuorilla ja sairailla vanhuksilla kolmen promillen humala voi sen sijaan olla jo hengenvaarallinen. Kevytrakenteinen tyttö voi siten menehtyä alkoholimyrkytykseen juotuaan vajaassa tunnissa pullollisen viiniä. Täysikasvuisella sama määrä tuottaa noin 1,5 promillen humalan.
Yleensä ajatellaan, että alkoholista on haittaa vain siitä riippuvaisille. Rajut juomatavat voivat vaarantaa myös niiden terveyttä ja henkeä, jotka juhlivat vain joskus tavallista perusteellisemmin olematta alkoholista riippuvaisia. Tapaturmat lisääntyvät jyrkästi annosten kasvaessa. Kun parin oluen jälkeen onnettomuusriski on yleensä 2–3-kertainen verrattuna raittiiden onnettomuusriskiin, niin 1,5 %:n humalassa se on jo 10–20-kertainen. Myös perheväkivallan, putkareissujen ja rettelöiden todennäköisyys kasvaa.
Nuoret ja kokemattomat käyttäjät tekevät joskus sen virheen, että juovat nopeasti ja paljon tajuamatta, että alkoholin imeytyminen kestää aikansa ja korkeimmat promillemäärät saavutetaan vasta 0,5–1,5 tunnin kuluttua tietyn annoksen nauttimisesta. Liian nopea ja runsas juominen voi aiheuttaa vakavia ongelmia alkoholimyrkytyksestä äkilliseen kuolemaan asti.
Vaaroista huolimatta alkoholi on monille olennainen osa elämää. Kyseessä ei aina ole tietoinen valinta vaan eräänlainen sivutuote siitä, että ihmiset tapaavat toisiaan mielellään lasin ääressä. Kapakasta voi tulla joillekin toinen koti ja kantapöydän kavereista lähin ja ehkä ainoa ystäväpiiri. Toisille taas muutamista tölkeistä olutta tai pullosta viiniä kotosalla on muodostunut tapa rentoutua päivän stresseistä. Juomisen rajoittaminen tai lopettaminen on usein vaikeaa juuri siksi, että tämän tyyppisistä elämäntavoista haluta luopua, vaikka ajan mittaan hinta voi olla korkea.
Monissa kulttuureissa on uskottu myös alkoholin terveyttä edistäviin ominaisuuksiin. Tässä saattaa olla perää, jos puhutaan pienistä annoksista. Tutkimusten mukaan vähän käyttävien kuolleisuus on hieman alhaisempaa kuin täysin raittiiden. Riskikuluttajien kuolleisuus taas on moninkertainen raittiisiin ja vähän käyttäviin verrattuna.
Alkoholi pieninä määrinä vähentää sepelvaltimoiden ahtaumaa. Monien muiden sairauksien todennäköisyys alkaa kuitenkin jyrkästi kasvaa, kun keskikulutus päivää kohti ylittää noin 3 annosta miehillä ja 2 annosta naisilla. Toisten terveys kestää alkoholia tätä huonommin, toisten taas paremmin.
Keskeinen runsaaseen alkoholin käyttöön liittyvä riski on tietysti alkoholiriippuvuuden kehittyminen. Alkoholi on kannabiksen ja muiden vastaavien aineiden tavoin päihde, vaikka se onkin suurimmassa osassa maailmaa lain sallima. Mutta laillisuus ei tee siitä vaaratonta. Useimpien huumeiden tavoin se aiheuttaa sekä henkistä että ruumiillista riippuvuutta.
Henkiselle riippuvuudelle on ominaista se, että tietyt tilannevihjeet ”laukaisevat” ihmisessä juomishimoa. Niitä voivat olla tietynlaiset tunteet, ajatukset tai ympäristöehdot. Esimerkiksi ärtymys, masennus tai ahdistus ovat tunnetiloja, jotka monilla herättävät juomishaluja. Toiset taas eivät pysty ottamaan kontaktia toiseen sukupuoleen, elleivät ole ottaneet muutamaa paukkua. Jotkut vain rentoutuvat alkoholin avulla töistä tultuaan. Toistuessaan tällaisissa yhteyksissä juomisesta tulee tapa, jonka murtaminen voi tuntua ylivoimaiselta.
Henkinen riippuvuus syntyy oppimalla ja se selittää retkahdukset pitkienkin raittiiden jaksojen jälkeen. Henkinen riippuvuus perustuu muutoksiin ihmisen keskushermostossa ja aivojen välittäjäaineissa. Henkisen riippuvuuden muodostumisen takia päivittäistä naukkailua ei pidetä suositeltavana.
Ruumiillinen riippuvuus perustuu siihen, että elimistö mukautuu alkoholin läsnäoloon. Tällöin ihminen tarvitsee yhä suurempia annoksia tullakseen humalaan. Elimistön tai tarkemmin sanoen hermosolujen mukautumisen takia juomisen lopettaminen aiheuttaa vakavia häiriöitä, joita kutsutaan vieroitusoireiksi.
Tavallinen krapula päänsärkyineen ja pahoinvointeineen edustaa lieviä vieroitusoireita. Viikkoa pidemmästä runsaasta ryyppäämisestä taas seuraa voimakas vieroitustila, joka kestää 3—5 päivää. Siihen kuuluvat vakavat oireet: hikoilu, vapina, pahoinvointi, harhat, tuskaisuus, masennus tai sairaalloinen hyvänolon tunne, levottomuus, janontunne, kouristukset, sydämentykytykset, unettomuus tms.
Vieroitusoireita voidaan lievittää vähentämällä kulutusta vähitellen. Voimakkaita oireita ehkäistään myös lääkkeillä, joilla estetään mm. juoppohulluuden ja alkoholiepileptisten kohtausten kehittyminen. Vakavien vieroitusoireiden hoito kuuluu siten terveydenhuoltohenkilökunnalle.
Miesten osalta jo noin 7 annoksen päivävauhti (80 g puhdasta alkoholia) tuottaa useimmille ruumiillisen riippuvuuden alkoholista. Alkoholistiseen juomiseen ajaudutaan, kun vieroitusoireita aletaan toistuvasti ennaltaehkäistä krapularyyppyjen avulla. Tästä voi seurata päiviä ja viikkoja kestävä kierre, jolloin veren alkoholia ei päästetä koskaan laskemaan niin alas, että vieroitusoireita alkaisi ilmaantua.
Liiallisella alkoholinkäytöllä on usein haitallisia vaikutuksia muihinkin kuin asianomaiseen itseensä. Päihteitä runsaasti käyttävä isä tai äiti vaikuttaa lapsista pelottavalta ja arvaamattomalta. Vanhempien päihteidenkäyttö on ongelmallista myös siksi, että se tarjoaa lapselle huonon samastumismallin. Lapset myös usein häpeävät vanhempiensa päihteidenkäyttöä ja joutuvat liian varhain ottamaan vastuuta aikuisten asioista.
Alkoholin ongelmakäyttäjä tuottaa surua myös muille omaisilleen ja vaikeuksia elämänkumppanilleen. Ristiriitoja voi syntyä myös työelämässä, jos työt jäävät muiden harteille tai ne tehdään huonosti. Liikenteessä päihtynyt henkilö on vaaraksi muille. Alkoholin ongelmakäyttäjä joutuu usein valehtelemaan omasta tilastaan sekä itselleen että muille. Valheiden paljastuminen lisää epäluottamuksen ilmapiiriä kaikkialla. Kun ihminen ei ole täysissä ruumiin ja hengen voimissa, hän ei myöskään pysty hoitamaan työ- tai muita velvoitteitaan kunnolla, mistä voi koitua monenlaista sosiaalista ja taloudellista haittaa.
Tykkää, jaa